NHL-seuran GM:n rooli on erikoinen pesti. Sen on tajunnut varmasti myös Columbus Blue Jacketsin suomalaispomo Jarmo Kekäläinen, joka on noussut alle vuodessa aivan surkeasta kiekkopomosta lähestulkoon puhtaaksi neroksi.

Matka on ollut värikäs ja moninainen, mutta yleisen mielipiteeseen on vaikuttanut lopulta vain yksi iso tekijä: parantuneet tulokset.

Vielä vuosi sitten sinitakkien tilanne näytti hyvinkin synkältä. Joukkue konttasi sarjan hännillä eikä pelistä meinannut tulla mitään.

Kun seura palkkasi valmentajakseen John Tortorellan, oli moni valmis leimaamaan Kekäläisen täysin harkintakykynsä menettäneeksi lahopääksi. Pohdittiin jopa, onko suomalainen lainkaan oikea mies johtamaan NHL-seuraa.

Tortorellan maine valmentajana on omaa luokkaansa. Kuumaveristä valmentajaa on luonnehdittu eri arvioissa taktisesti köyhäksi valmentajaksi, jossain jopa aivan sekopääksi.

Ja kun lukee Tortorellan mietteitä eri medioista, on mielikuva hyvin vahvasti samankaltainen. Jenkkivalmentajan impulsiivinen luonne tulee läpi jokaisesta sitaatista ja jokaisesta videosta.

Viimeistään tämä syksy on osoittanut, että Tortorella on osoittanut silti nappiosumaksi Kekäläiseltä. Persoonallinen valmentaja on ollut kaikkea sitä, mitä Columbus on tarvinnut.

Harkittu päätös

Kekäläinen on todennut useasti, että Tortorellan palkaaminen oli pitkään harkinnan tulos. Väitettä on helppo uskoa.

Täytyy myös muistaa se, ettei Columbukseen ollut Todd Richardsin potkujen yhtyedessä hirveästi tunkua. Kun tarjolla on kakkosluokan valmentajia, vaatii oikea valinta väkisinkin riskinottoa.

Erityyliset valmentajat sopivat erilaisten joukkueiden peräsimeen. Kyse on aina persoonasta, ja siitä, miten valmentajan vahvuudet sopivat yhteen joukkueen kanssa. Usein valmentajan onnistumisesta puhuttaessa unohdetaan aina muun valmennustiimin merkitys.

Myös Tororellan kaltaisella valmentajalla on omat vahvuuteensa. Projektivalmentajana vahva psyykkaaja aina on omaa luokkaansa. Kun pelitapa on tarpeeksi yksinkertainen sekä muusta valmennuksesta löytyy tarpeeksi taktista tukea, pystyy vahva persoona kaivamaan nuoresta joukkueesta kaikki voimavarat irti.

Ei ole sattumaa, että Columbuksen sarjan toiseksi nuorin joukkue onnistuu juuri kovapäisen valmentajan alaisuudessa. Joukkue on ostanut valmentajansa oppi – ja se näkyy nyt tuloksissa.

Näin jälkeenpäin on helppo sanoa, että riski nimeltä Tortorella on kannattanut. Blue Jackets liitää NHL:ssä ja Kekäläinen pääsee hymyilemään median edessä.

Vaikka kyse on osittain aina arpapelistä, vaatii urheilujohtaminen vahvaa riskien hallintaa. Kun päätökset pystyy tekemään aina perusteellisesti analysoiden, jäävät ”luuserin” tai ”neron” leimat pelkästään ulkopuoliseksi hälinäksi.