Kevään lähestyminen näkyy SM-liigassa ikävällä tavalla pelien jälkeisissä lehdistötilaisuuksissa.

Kun panokset kovenevat, on oman joukkueen ongelmat usein liian helppo ulkoistaa jonnekin muualle. Silloin syntipukiksi pääsevät kasvottomat tuomarit, joiden niskaan on helppo kaataa likasanko jos toinenkin.

Osan avautumisista ymmärtää. Kun pelissä elää tunteella, välillä vain läikkyy. Liian moni valmentaja käyttää kuitenkin tilaisuutta härskisti hyväkseen. Kun ryöpytyksen tekee tarpeeksi näyttävästi, saa purkautumisella palkinnoksi vain ison annoksen palstatilaa medioissa.

Kun sama viesti pyörii otsikoita toiseen, muuttuvat suuren yleisön mielikuvat väkisinkin tilanteesta. Olisi naiivia väittää, etteikö jatkuva tuomaritoiminnasta valittaminen näkyisi missään.

Tekeekö valmentaja väärin valittaessaan tuomareista? Ei. Sen sijaan varsinkin keväisin urheilumediassa kaipaisi enemmän kritiikkiä värikkäiden lausuntojen suhteen. Suurin ongelma kun on se, ettei tuomarit saa juuri koskaan mahdollisuutta vastata mediaryöpytykseen.

Vaikka värikkäitä avautumisia on viihdyttävä lukea, se ei täytä miltään osin objektiivisen journalismin periaatteita. Tuomareiden päätöksetkin perustuvat aina johonkin. Sekä oikeat että virheelliset ratkaisut.

Aiheet Liiga Näkökulmat Pääuutiset Uutiset