TSN:n asiantuntija Ray Ferraron leijonakritiikki kuvastaa hyvin pohjoisamerikkalaista kiekkokeskustelua.

Kuten Leijonat.com ensimmäisenä Suomessa uutisoi, kritisoi Ferraro rajusti Leijonien pelaamista. NHL-legenda ihmetteli, ottaako Leijonat mallia pelaamiseensa Mighty Ducks -elokuvista.

Kommentit olivat teräviä. Mutta lopulta ne paljastivat enemmän sanojastaan kuin kohteestaan. Ferraro kertoi, ”ettei hän ole nähnyt koskaan urallaan mitään vastaavaa”. Sitaatti kertoo jo oleellisen.

Leijonat on pelannut jo useamman vuoden Meidän peliin pohjautuvalla pelityylillä. Tämä vuosi ei ole mikään poikkeus – Lauri Marjamäki on saanut osakseen paljon kritiikkiä, mutta hän on jatkanut sitä polkua, mitä edelliset leijonavalmentajat ovat kulkeneet pelaamisen suhteen.

Miten kiekkokontollista ja viivelähdöistä saadaan paras hyöty irti? Se on oma kysymyksensä, johon on varmasti järkevää pohtia vastausta. Ferraron kommentit paljastavat kuitenkin karulla tavalla sen, ettei Pohjois-Amerikassa vieläkään ymmärretä/haluta ymmärtää ison kaukalon erilaisia pelityylejä.

On luonnollista, ettei Kanadan kaltainen suurmaa ehdi seurata eurooppalaisen huippukiekon uusimpia trendejä. Se on silti jo puhdasta ylimielisyyttä, jos valtakunnan ykkösmedia ei tajua ison ja pienen kaukalon taktisia eroja. Kiekkokontrollilla on menestytty MM-kisoissa jo monia vuosia.

Leijonat lähti Ferraron kritisoimassa tilanteessa viidellä pelaajalla omasta päästä liikkeelle. Selostajakaksikon keskittyessä kritiikkiin rakensi Suomi Sveitsiä vastaan hyökkäyksen päätteeksi 3-2-ylivoimatilanteen.

Ilman epäonnista kiekon pomppimista Suomi oli saattanut luoda todellisen maalipaikan tilanteessa. Olisi ollut huvittava seurata, miten kritiikin sävy olisi muuttunut, jos kiekko olisikin löytynyt hyökkäyksen jälkeen Sveitsin maalista.

Ilari Isotalo, Köln
Twitter: @IlariIsotalo