Winnipeg Jetsin päävalmentaja Paul Maurice on toiminut alusta alkaen ihailtavasti superlupaavan Patrik Laineen kanssa. Samaa ei voi sanoa Jesse Puljujärven kohtelusta Edmontonin suunnalla.

Kun kausi käynnistyi, Laine aloitti urakkansa Winnipegissä kolmosvitjassa, pelaten kakkosylivoimassa. Sama kuvio toistui myös Puljujärven kohdalla Edmonton Oilersissa.

Toki kaksikon NHL-urien aloituksessa oli melkoinen ero, mutta siinä missä Laine on saanut rauhassa kasvaa virheiden kautta, eikä Maurice ole liiaksi puuttunut hänen tekemiseensä, Puljujärven kohtalo on ollut täysin päinvastainen.

Puljua on hyppyytetty ketjusta toiseen, kaverit rinnalla ovat vaihtuneet lähestulkoon koko ajan, häntä on istutettu katsomossa ja otettu pois ylivoimasta, jonka kautta hän nimenomaan voisi saada itseluottamuksensa korkealle ja sitä kautta nousta täysin omalle tasolleen.

Ylipäätään on uskomatonta, että päävalmentaja Todd McLellan on kuvaillut sopeutumista täysin uuteen maailmaan jo käytännön asioiden kannalta hankalaksi ja samaan aikaan hän tekee siitä Puljujärvelle entistä vaikeampaa.

Nouseva käyrä ja tässä on tulos?!?!

Kaikkein järkyttävintä tässä kaikessa on ehkä se, että Puljujärven peliesityksillä ei ole ollut käytännössä ottaen mitään merkitystä. On hän sitten pelannut hyvin tai huonosti, paikka on vaihtunut koko ajan.

NHL-uransa ensimmäiseen 14 otteluun 18-vuotias nuorukainen keräsi ainoastaan tehot 1+2. Puolestaan kuuteen viimeiseen otteluun pistetili on karttunut neljän syöttöpisteen verran.

Käyrä on siis ollut nouseva, mutta nyt kun kahteen otteluun ei ole tullut pisteitä, tuomio oli julma: hänet siirrettiin Connor McDavidin ja Milan Lucicin rinnalta neloskentälliseen.

Pelko Puljujärven puolesta

Haluankin kysyä tässä kohtaa, pahoitellen jo ennakkoon kielenkäyttöäni: mitä helvettiä sinä teet Jesse Puljujärvellä nelosketjussa?

Tässä tulee ikävästi esille jälleen kerran se, miten huonosti Edmontonissa käsitellään omia huippulupauksia. Edes sillä, että GM ja päävalmentaja ovat vaihtuneet, ei ole ollut käytännössä ottaen mitään merkitystä.

Kaiken tämän myötä sitä pohtiikin, että minkälaisen uran pari vuotta sitten koko varaustilaisuutensa ykkösenä varattu Nail Yakupov olisi kyennyt luomaan, mikäli hänet oltaisiin varattu jonnekin muualle kuin Edmontoniin.

Ja samanaikaisesti sitä pelkää, että myös Puljujärvi hukataan samoilla tavoin vain siksi, koska seuraa ei nähtävästi osaa johtaa kukaan.

Voi, kunpa olisit Jarmo Kekäläinen varannut Puljujärven ja pelastanut hänet tältä.