Yle kertoi tiistaina olympialaisiin valmistautuvan naisten jääkiekkomaajoukkueen pelaajien karmivasta tilanteesta raha-asioiden kanssa.

Artikkelin mukaan maajoukkuehyökkääjä Susanna Tapani sai seuraavanlaisen päätöksen TE-toimiston työvoimapoliittisen lausunnossa:

”Hakijan katsotaan työllistyvän päätoimisesti omassa työssään urheilijana. Hakija pelaa kahdessa seurassa jääkiekkoa ja ringetteä korkeimmalla sarjatasolla Suomessa. Hakijan toiminnan katsotaan olevan niin sitovaa, että se on esteenä kokoaikatyön tekemiselle. Mediassa olleen tiedon mukaan hakijalla on manageri apunaan.”

Ainoa ristiriita on, ettei Tapani tienaa jääkiekolla rahaa, vaikka uhraakin intohimoiseen harrastukseensa leijonan osan ajastaan.

– Aluksi aloin vain nauraa, kun se oli niin vitsi. Tämä tuntuu tosi epäreilulta, koska en saa palkkaa urheilusta. Ja silti työttömyystuki evättiin minulta urheilun takia. Tiedän, etten ole ainoa samassa tilanteessa oleva. Tämä kertoo mielestäni hyvin, missä mennään naisjoukkueurheilun puolella, Tapani sanoo Ylen haastattelussa.

Hän ei tosiaan ole suinkaan asian kanssa yksin, sillä moni naisten Leijonajoukkueesta kamppailee intohimoisen harrastuksen ja arjen sovittamisen kanssa.

Työttömyyskorvauksen kanssa on kampaillut myös maajoukkuemaalivahti Meeri Räisänen.

Hänen työttömyyskorvaus evättiin, ja hän teki valituksen muutoksenhakulautakuntaan. Päätöstä hän sai odottaa lähes kahden vuoden ajan.

– Pelasin siihen aikaan miesten ja naisten joukkueessa. Pyysin ja sain seuralta ja liitolta todistukset siitä, että kyseessä on harrastus ja että siitä ei ole minulle rahallista hyötyä. Todistuksia ei hyväksytty. Koska muutoksenhakulautakunnassa oli jonoa, käsittelyssä kesti melkein puolitoista vuotta.

– Minä maksan siitä, että saan pelata. Viime kesänä sain ensimmäiset työttömyyskorvaukset, kun sopimus oli katkolla. Jotain maksettiin myös takautuvasti parin vuoden takaa. Koko tilanne on ollut minulle todella vaikea, Räsänen kertoo.

Naiset kertovat, että Suomessa seurajoukkueet eivät maksa palkkaa. Osa pelaajista on lähtenyt Ruotsiin puoliammattilaisuuden perässä.

Suomen maajoukkuepelaajien elämästä on glory kaukana.

– Moni maajoukkuepelaaja on tehnyt kovia valintoja. Moni käy sen verran töissä, että pystyvät juuri ja juuri elättämään itsensä. Osa tekee esimerkiksi puhelinmyyntiä, joka on aika joustavaa työaikojen suhteen, sanoo pitkän linjan maajoukkuetähti Riikka Välilä, joka pelaa ruotsalaisseura HV71:ssä.

Hän lataa kovat sanat myös Suomen Jääkiekkoliiton ja olympiakomitean suuntaan.

– Minun mielestäni Suomessa tullaan jäljessä. Se koskee sekä Jääkiekkoliittoa että Olympiakomiteaa. Suomessa miehet saavat oman jättipalkkansa seuroista, mutta naiset eivät saa sitä mistään, Välilä sanoo.

Hänen omien sanojen mukaan Yhdysvalloissa ja Kanadassa Jääkiekkoliitto, seurat ja Olympiakomitea maksavat pelaajille.

– Myös Ruotsi on Suomea edellä, sillä olympiakaudella ainakin 18 pelaajaa saa palkkaa Olympiakomitealta. Osa pelaajista saa palkkaa myös seuroilta, ja tukea sponsoreilta. Venäjällä pelaajat ovat ammattilaisia ja saavat palkkaa sekä seuralta että liitolta, Välilä linjaa.

Henri Havusela