Näkökulma: Ei muuta kuin tori varaukseen! Kazakstan-pelin näyte Nuorilta Leijonilta pelottava myrskyvaroitus?

© Kuva: Getty Images

Eihän tässä ole mitään hätää, vaikka Ruotsi antoikin käkättimeen!

Kun Nuorten Leijonien jokainen ketju onnistui tekemään vähintään yhden osuman Kazakstania vastaan alle 20-vuotiaiden MM-jäillä, aukesivat maalihanat joukkueen leirissä lupaavasti. Hienoa.

Suomi latoi peräti viisi maalia tasakentällisin, joten viisikkopelaaminenkin toimi. Hienoa sekin.

Lähtökohtainen kakkosveskari Filip Lindberg pelasi nollapelin, ja nyt itseluottamus on taatusti kunnossa. Hienoa tämäkin.

Vaikka Nuoret Leijonat ei iskenyt ainoatakaan ylivoimamaalia, ei se vastaavasti sortunut liikaan jäähyilyyn. Suomi otti vain yhden kakkosen Kazakstanin viittä vastaan. Hyvä homma myös tämä.

Eikö näistä esimerkiksi voisi nopeasti ajateltuna päätellä sen, että Suomen pelaamisessa on kaikki kunnossa heti toisen pelin jälkeen?

Kyllä muuten voisi! Ei muuta kuin toria varaukseen. Mestaruusjuna puksuttaa, kun viime vuonna jo puolivälierissä laulukuoroon lähtenyt Suomi otti opikseen Yhdysvaltain kisojen lukuisista vaikeuksista.

Paperilla ehkä kaikkien aikojen kovin joukkue putosi ennen mitalipelejä pitkälti hengettömän ja aneemisen tekemisen jälkeen. Se heijastui hyökkäämisen, se heijastui erikoistilannepelaamisen ja heijastuipa se myös puolustamiseen. Eli siis kaikkiin tärkeimpiin jääkiekon pelillisiin seikkoihin.

Viisikot täysin sekaisin

Kaikki kunnia aluissa nostetuille Kazakstan-pelin suorituksille, mutta tosiasiassa ne eivät kerro Suomen tilanteesta yhtään mitään.

Miksi kirjoittaja aloitti ”juksaamalla” lukijaa sillä, että kaikki on hyvin? Siksi, että noinhan asioiden pitäisi olla ja piti olla jo Ruotsi-pelissä.

Nuoret Leijonat kuitenkin muistuttaa edelleen uhkaavasti vuoden takaista Suomea.

Joukkueen ehkä suurin uhkakuva on se, että oikeasti maailman mittapuullakin puhuttaessa suurlupaukset Eeli Tolvanen (0+0=0), Rasmus Kupari (0+1=1) ja Aleksi Heponiemi (1+0=1) ovat tehneet yhteensä vain kaksi pinnaa. Siis kyseessähän on Suomen ykkösketju!

Viisikkopelaaminen on ollut pahasti sekaisin oikeastaan vain kolmikon Aarne TalvitieSanteri VirtanenJesse Ylönen muodostamaa kolmosketjua lukuun ottamatta.

Muita esimerkkejä

Eihän viisikot voi olla kuosissa, jos Heponiemet ja kumppanit takovat miesten peleissä – kaikella kunnioituksella ehkä vuotuisesti kovinta turnausta kohtaan – huimia tehoja illasta toiseen, mutta nyt hanat eivät auenneet edes Kazakstania vastaan.

Eivätkä ne erikoistilanteetkaan ole vielä olleet lähelläkään kummoista. On totta, että kahden pelin perusteella ei pitäisi itkeä itseään uneen, mutta toisaalta nyt alkusarjaa on takana jo puolet.

Kysymys kuuluu, että miksi kaksi vuotta sitten kesken onnettomien Kanadan kisojen Suomen peräsimeen siirtyneen päävalmentaja Jussi Ahokkaan aikana tuo mainittu viisikkopelaaminen ei ole muuttunut pirteämpään tai halukkaampaan suuntaan edelleenkään?

Sinivalkoisten hyökkäämiset ovat olleet pelottavan repaleisia kiekonmenetysten ja kumilätkän yltiöpäisen kuskaamisen takia. Kanadat ja muut ovat jälleen kerran todistaneet sen loogisen faktan, ettei yksikään pelaaja liiku kaukalossa pikkumustaa nopeammin – kiekon pitäisi tehdä työ!

Sama viisikkopelin yskiminen pätee myös erikoistilanteisiin. Suomen ylivoima on toistaiseksi viidenneksi ”parasta” ja alivoima jopa kolmanneksi huonointa. Takana ovat vain Tanska ja Slovakia.

Summa summarum.

Ei nyt vielä varata sitä toria, ja lisäksi kirjoittajan pauhaamisesta huolimatta Suomelle pitää antaa saumat lopputurnauksenkin osalta. Ahokas kyllä osaa hommansa, jos ”se joku lukko” nyt aukeaisi. Osaamisen tason todistavat esimerkiksi alle 18-vuotiaiden MM-kulta ja -hopea.

Se on kuitenkin täysi fakta, ettei nähdyllä, ehkä varovaisen ja toisaalta koheltamisen oloisella tekemisellä pitkälle pötkitä – ellei mahdolliseen ja toivottavaan puolivälieräotteluun vastaan asetu ”huonosta päivästä” kärsivä joukkue.

Peliä!