Naisleijonien finaaliottelu oli viihdettä parhaasta päästä. Suomi oli käsikirjoitettu selvään sankarin rooliin.

Yhdysvalloilla oli materiaalietu, isommat resurssit ja historia puolellaan. Suomella oli taistelutahtoa ja maaginen Noora Räty. Hollywood-leffan käsikirjoitus oli valmis.

Ottelu sai huipennuksen venymällä jatkoajalle asti. Sitten Naisleijonat tekivät maalin. Kun tuomari laittoi kuulokkeet päähänsä ja maalia alettiin kelaamaan, olin aiemman tuomarisekoilun takia jo varma, että maali hylätään mieleeni tuli kuitenkin paljon pahempi uhkakuva, joka valitettavasti toteutui.

Maali hylättiin ja Suomi hävisi ottelun. En ollut harmissani sen takia, että Naisleijonat jäi ilman kultaa. Tiesin saman tien, että nyt päähuomio kääntyisi Suomen historiallisesta suorituksesta tuomareiden möhläämiseen. Ilon sijaan tuloksena olisi vain raivoa. Kuten Noora Räty sanoi, olisi ollut toisaalta parempi hävitä 5-0.

Kannustankin jokaista olemaan parempi häviäjä. Jos siihen pystyivät Suomen kiekkoilijat, niin kyllä siihen pystymme mekin. Tuomaritoiminnasta voi olla montaa mieltä, mutta salaliittoteorioiden ja tuomareiden haukkumisen sijaan voisi keskittyä siihen hyvään fiilikseen, joka naiskiekkoilun ympärillä pyöri ennen finaaliakin.

Joka tapauksessa Naisleijonat voittivat turnauksessa jotain maailmanmestaruuttakin parempaa. Naisten kiekkojoukkue nostettiin kansallisen kaapin päälle, ja Naisleijonien otteet herättivät ennen näkemätöntä kiinnostusta. Ehkä tämä johtaa isompiin satsaukseen myös tyttöjen junioripolulle. Niin ainakin uskon.

Naisleijonien matka ei päättynyt finaalitappioon. Tästä se vasta alkaa!

Lue myös: Noora Räty kommentoi finaalitappiota koskettavasti: ”Toivottavasti paljon pikkutyttöjä katsoi tänään…”

Teksti: Toni Tuomala