HIFK-kasvatti Frans Tuohimaa palasi pitkän kierroksen jälkeen takaisin juurilleen ja torjuu tulevalla kaudella jälleen helsinkiläisseurassa.

– Jollakin tapaa itsellä nyt ympyrä sulkeutuu. Laskin aiemmin, että olisiko siitä 11 kautta, kun viimeksi täällä pelasin. Pitkä matka on kuljettu siitä ja on hienoa olla takaisin täällä, Tuohimaa toteaa HIFK:n nettisivulla julkaistussa haastattelussa.

Ennen kasvattajaseuraansa palaamista veskari on kulkenut pitkän tien, johon mahtuu myös visiitti Pohjois-Amerikkaan. Se olisi voinut mennä paremminkin.

Edmonton Oilers varasi Tuohimaan kesän 2011 draftissa ja 2014 hän lähti kokeilemaan siipiään rapakon takana.

Matka vei aluksi Oilersin farmijoukkue Oklahoma City Baronsiin, jossa AHL-pelejä kertyi kuitenkin vain neljä ennen passitusta ”farmin farmiin” ECHL:n Bakersfield Condorsiin.

Pelejä alasarjassa kertyi vuoden aikana 33 vaatimattomin tilastoin. Päästettyjen maalien keskiarvo oli 3,28 ja torjuntaprosentti 87,6.

Kehnoihin lukuihin oli kuitenkin omat syynsä.

– Jenkeissä vietin pari vaikeaa vuotta. En löytänyt rytmiä mihinkään tekemiseen. Tein hirveän määrän hommia, mutta tuntui, että en saanut mitään takaisin. Olin mentaalisesti aika pihalla ja olin todella turhautunut, Tuohimaa muistelee.

Reilu parikymppinen nuori mies ei osannut ennalta kuvitella, mitä matka Pohjois-Amerikkaan voisi pitää sisällään. Jokainen jääkiekkoilija unelmoi NHL:sta ja parrasvaloista, mutta farmiliigat ovat kaukana suurseurojen loistosta.

– Joukkueessamme toiminta oli aivan kaljaliigatasoa. Tuntui, että kaikki oli jollakin tapaa aivan perseestä ja se tarttui itseenikin kauden mittaan. Oli todella vaikeaa suhtautua mihinkään ammattimaisesti, kun sitä ei ollut ympärillä yhtään. Oheisiakin treenattiin tyhjällä hallilla yksin – ei se helppoa ollut. Toki jos nyt siellä pelaisin, niin osaisin reagoida asioihin eri tavalla. Pitäisi vaan antaa sellaisten asioiden mennä omalla painollaan mihin ei itse voi vaikuttaa. Toivottavasti en kuitenkaan ikinä enää joudu ECHL:ssa pelaamaan, Tuohimaa kertaa.

Pari vuotta Yhdysvaltojen länsirannikolla Kalifornian auringon alla jättivät kuitenkin myös hyviä muistoja.

– Elämänkokemuksellisesti siitä jäi paljonkin käteen. Sain asua ja elää Kaliforniassa, mikä oli ihan superhienoa. Pelillisesti Amerikan reissusta ei jäänyt juuri mitään käteen, vahti kertoo.