Ex-liigahyökkääjä avautuu peliriippuvuudestaan – hävisi noin miljoona euroa: "Elin 10 vuotta kaksoiselämää"

Liigassa pelaajaurallaan yli 600 ottelua pelannut Jarkko A. Immonen kertoo Jääkiekon Pelaajayhdistyksen haastattelussa, että hän oli pitkään peliriippuvainen. Tämä maksoi hänelle noin miljoona euroa.

– Tienasin 7000 euroa kuussa käteen, mutta silti minun piti ottaa lainaa pelaamiseen. Se kertoo, että peliongelma oli iso. Summat olivat oikeasti isoja ja olen hävinnyt pelaamiseen noin miljoona euroa. Hyvistä palkoista käteen on jäänyt pieni summa velkaa, Immonen muistelee.

– Kaikki alkoi nettipokerista, mutta sen pelaaminen oli liian hidastempoista. Siirryin nettikasinoiden rullapeleihin ja alkuun se oli pelikavereiden kanssa hauskaa pelaamista pienillä summilla. Kun palkkataso alkoi nousta, samalla nousi panokset. Sitten pelaaminen alkoi lähteä käsistä.

Immonen kertoo, että hän pystyi pitämään asiat salassa vuosien ajan. Kukaan ei tiennyt, paljonko rahaa pelaamiseen meni. Ei vaimo, ei pelikaverit, ei vanhemmat.

Osa palkasta meni ulosottoon

KooKoossa pelatessaan osa Immosen palkasta alkoi mennä ulosottoon.

– Mentaliteetti oli pitkään se, että kaikki tappiot pitää voittaa takaisin. Kerran voitin 24 000 euroa ja jaoin siitä muutamia tonneja läheiselleni. Hain vielä pitkään jackpotia, jolla voisin kuitata kaikki velat. Sitä voittoa ei ikinä tullut.

Immoselle viimeinen niitti oli se, kun vaimo halusi nähdä miehensä tiliotteen.

– Sitten tiesin, että peli on menetetty. Elin noin 10 vuotta kaksoiselämää ilman, että kukaan tiesi. Kaikki näkivät vain sen kulissin. Se on jopa sairasta, miten hyvin pystyin pelaamaan hyvällä tasolla ja pitämään kulissia yllä.

Immonen sai apua Pelaajayhdistykseltä

Loppujen lopuksi hyökkääjä päätti olla yhteydessä Pelaajayhdistyksen toiminnanjohtajana toimineeseen Jarmo Saarelaan. Immoselle tarjottiin avominnehoitoa ja hän suostui hoitoon, joka kustannettiin Jääkiekkoilijoiden Koulutus- ja Ammatinedistämissäätiön kautta.

– En ole ylpeä peliriippuvuudesta. Sitä pidetään yleisesti heikkoutena, vaikka se onkin sairaus. Lätkämaailmassa on ollut sellainen ilmapiiri, että pitää olla kovis, eikä saa näyttää heikkouksia.

– Tärkeintä on päästä puhumaan asiasta, eikä se ei ole maailmanloppu. Peliriippuvuus on asia, mihin voi vaikuttaa ja minkä voi estää. Puhuminen on vaikeaa, mutta se auttaa todella paljon.

Immonen toivoo, että myös seurat ottaisivat peliriippuvuudet tosissaan.

– Seurojen lääkärit voisivat olla sellaisia tahoja, jolle voisi asiasta puhua. Pelaajayhdistyksen kautta saa minun puhelinnumeron ja jollekin voi olla helpompaa puhua henkilölle, joka on käynyt samoja asioita läpi. Haluan olla apuna, ennen kuin tilanne etenee liian pitkälle.