Kevään kiekkokarnevaalin ensimmäinen näytös on lähes esitetty. Osittainen pakkopulla, pois lukien USA-peli, on leivottu. Leijona ei ole vielä joutunut murisemaan ja kulmahampaitaan esittämään. Kärsivällisen tyylikäs pelaaminen ja tylyn suoritusvarma oma rutiinitaso ovat tuottaneet kuusi voittoa.

Ihmisten odotukset ovat huvittavan epärealistisia.

Kävin Pietarissa ja olen nyt kolmen viime pelin ajan seurannut Punavuoren sporttibaareissa Suomen alkusarjan vääntöjä ja ihmisten reagointia joukkueen otteisiin. Pelkistetysti voi todeta, että ihmisten odotukset ovat tapissaan ja huvittavan epärealistisia. Esimerkiksi jos tilanne on 0-0 Slovakiaa vastaan kahden erän jälkeen, niin ihmetellään että mikä tökkii.

Varmasti nyt on se momentum, jolloin on syytä kurkistaa tulevaan ja miettiä, mitä alkusarjan kuudesta pelistä on jäänyt pelikirjaan.

Pulkkisen penkitys merkitsee paluuta vanhaan

Valmennus on löytänyt stabiilit ketjukokoonpanot, mitä varmasti tuki Mikko Rantasen ennakkoluuloton ja rohkea sisääntulo Slovakia-peliin. Tämähän tarkoitti, että Teemu Pulkkinen tipahtaa joko 13. hyökkääjäksi tai kokoonpanon ulkopuolelle.

Teemu pelasi tuloksellisesti hyvät harjoituspelit, mutta ei päässyt kisoissa kahteen kärkiketjuun. Turnauksen ylivoimaa pelatessa pyssy kyllä savusi, mutta kuti ei uponnut. Pulkkisen siirto pois kokoonpanosta merkitsee jossain määrin paluuta vanhaan. Nyt meillä on kaksi suht offensiivista (Aleksander Barkovin ja Mikko Koivun) ketjua ja kaksi kovalla ja ratkaisuvalmiilla asenteella työskentelevää ketjua.

Teemun poissaolo vaikuttaa myös siihen, että toisella ylivoimalla ei ole rightin piiskaa. En kuitenkaan usko sen heikentävän Koivun yv-pelin vaarallisuutta.

Mikko Koskisella loppuun asti?

Kokoonpanospekulaatiota voisi hiukan jatkaa Sebastian Ahon pelipaikalla. HD-lähetyksessä näyttää hieman siltä, että Aho on lievästi kadottanut parasta terävyyttään.

Entä sitten maalivahtitilanne? Se on iso ja mielenkiintoinen kysymys. Juuse Saroksella on huikeat tilastot maajoukkuepeleissä, mutta uskon valmennuksen luottavan Kanada-ottelussa Mikko Koskiseen. Jos hän onnistuu, niin Koskisella mennään loppuun asti. Mielelläni tosin näkisin Saroksen maalissa Kanadaa vastaan (toim. huom. Koskinen pelaa Kanadaa vastaan).

Suomen pakisto testataan Kanada-pelissä

Kanada-peli on tietysti vain yksi peli, mutta tässä tilanteessa sillä on iso painoarvo. Voitto siitä toisi kerrasta poikki -puolivälieräpeliin vastustajaksi Tanskan tai Sveitsin. Sen lisäksi Suomi saisi pelata ottelun ”kotikaupungissaan” Pietarissa.

Kanada-ottelussa mitataan voimakkaasti meidän puolustustamme ja puolustajien kamppailuvoimaa. Vaahteranlehti tulee voimakkaasti syvään ja läähättää puolustajien niskaan. 1v1-tilanteissa kulmissa ja maalin edessä pakit tarvitsevat varmasti apua ja ylimiehitystä. Kääntäen on kyllä todettava, että myös Kanadan heikko kohta on oman puolustusalueen peli. Maalivahti Cam Talbotkaan ei ole ihan NHL:n kärkimaalivahteja.

Se niistä ennakkospekulaatioista. Kaikkihan me tiedämme, että kun kiekko tiistai-iltana putoaa Jubilee-hallin jäälle, niin siitä turnaus varsinaisesti alkaa…

Sakke Pietilä

Aiheet Koskinen Mikko Leijonat Näkökulmat Pietilä Sakke Pulkkinen Teemu Saros Juuse