Wau, mikä ilta tulossa! Onko mitään, mikä voisi tukehduttaa ja tappaa meidän kultaodotuksemme?

Joukkue etenee raikkaassa ja voimakkaassa onnistumisvirrassa eli flowssa. Uskon, ettei kenellekään joukkueessa tule edes mieleen epäonnistuminen tai virheiden välttäminen. Tämä ei tietenkään tarkoita voittoa, mutta se heijastaa rohkeutta, halua, luottamusta omaan ja myös kaverin tekemiseen, ennakkoluulottomuutta ja valmiutta pelata vaikka aamuun asti.

Jengin kehonkielestä aistii halun menestyä.

Tällaisena ratkaisukeskeisen psykoterapian opiskelijana aistii jopa Skifferin sporttikatsomossa jengin kehonkielestä halun menestyä ja pelata. Joukkueella ei ole takki auki, vaan tyylikkäästi ja ajan trendiin kuuluen ainostaan kaksi paidan ylintä nappia auki. Joukkueen rentous ja ilmeikkyys ovat vahvoja.

Suomella etu – maalivahdin ansiosta

Kanada tulee varmasti uhmakkaana ja revanssihalukkaana alkusarjan 0-4-tappion opettamana ja kouluttamana. Alkusarjan pelin tuloksella ei tietysti pitäisi olla juurikaan merkitystä, mutta se ei toimi niin. Suomi tietää, että oma työmoraali ja osaaminen riittävät. Kanada ei taas voi kuvitellakaan häviävänsä kahta kertaa samalle jengille.

Molemmat joukkueet ovat suhteellisen ”jäähyttömiä”.

Molemmat jengit ovat hyökkäyssuuntaan luovan rohkeita ja molemmat joukkueet ovat suhteellisen ”jäähyttömiä”. Erikoistilanteet tietysti ratkaisevat paljon, mutta suurin etu meillä on tolppien välissä. Mikko Koskinen on niin paljon vakuuttavampi kuin Cam Talbot, joka edellisessä pelissä lahjoitti meille kolme maalia. Lisäksi Suomen valmennus on löytänyt ja saanut koordinoitua hyvät ja stabiilit ketjut. Mikä ottelu eilen Jarno Koskirannan ketjulta!

Hieno kiekkoilta luvassa. Niille, jotka haluavat ennakoida mahdollisia juhlia: karkelot eivät ole Kauppatorilla.

Sakke Pietilä

Aiheet Leijonat Näkökulmat Pietilä Sakke