Leijonien World Cup päättyy tänään kolmanteen otteluun ja alkupeleihin. Toisin oli vuonna 2004, kun Suomi eteni liki sensaatiomaisesti finaaliin asti. Siinä Kanada oli vahvempi 3-2.

Hopeaa tuli myös Torinon olympialaisista 2006, silloinkin 2-3-tappiolla, mutta tällä kertaa Ruotsille. Jos ja kun MM-kullat lasketaan näiden maailman parhaiden pelaajien kohtaamisten kanssa eri sarjaan, ovat nuo kaksi hopeaa Suomen maajoukkuehistorian kaksi kovinta sijoitusta.

Yksi yhdistävä tekijä 2004-2006 oli Niklas Hagmanin mukanaolo molemmissa joukkueissa.

– Olympiafinaalitappio Ruotsia vastaan kirvelee edelleen niin pahasti, että en ole pystynyt katsomaan ottelua sen jälkeen, enkä varmasti halua koskaan katsoakaan. Ovat mitalit hiukan vuosien varrella kirkastuneet, osaa arvostaa sitä kuinka lähelle päästiin. Mutta on se tunne voittamisen ja hopean välillä vaan niin iso, Hagman huokaisee Leijonat.comille.

– Uskomattomia tarinoitahan ne molemmat olivat. Ei niissä kummassakaan meiltä oikein mitään odotettu, toisen polven huippukiekkoilija muistuttaa.

Huonolle porukalle ei Leijonat Ruotsi-otteluakaan hävinnyt. Voittomaalin tekaisi heti kolmannen erän alussa Nicklas Lidström, syöttäjinään Peter Forsberg ja Mats Sundin. Jotain tästä troikasta kertoo se, että heidän lisäkseen ruotsalaispelaajista Hockey Hall of Fameen on tullut valituksi vain Börje Salming.

Aiheet Haastattelut Hagman Niklas Leijonat Leijonat