Sport-leirissä synkkää: Kotkapaidat hävisivät jopa kriisijoukkueiden kohtaamisen, pudotuspelipaikka kaukana: ”V*tuttaa suoraan sanottuna”

VAASA. Osa katsojista pistää täydellisen flopin tuomarien piikkiin, osa huutelee omilleen. Muuten hallissa on todella hiljaista. Tunnelma on klisesti sanottuna kuin hautajaisista. Sport häviää viimeisen ottelun ennen maajoukkuetaukoa toiselle kriisilauma Pelicansille kotonaan tylysti. Joukkue johtaa pitkälle päätöserään asti, mutta Juhamatti Aaltosen ja Antti Tyrväisen salamamaalit kääntävät pelin vieraille 1-3-voitoksi. Syyskaudella vain kolme peliä voittanut vaasalaislauma on Liigan jumbo. Kauden 17 ensimmäistä ottelua toivat vain 12 pinnaa. Viimeiseen pudotuspelipaikkaan matkaa on saman verran. – En sanoisi, että on turhauttavaa, v*tuttaa suoraan sanottuna, Sport-vahti Niko Hovinen manaa syyskautta Leijonat.comille.

– En sanoisi, että on turhauttavaa, v*tuttaa suoraan sanottuna

Sport päätti Liigan ensimmäisen kolmanneksen kurjaan kahdeksan ottelun tappioputkeen. Halloween-viikonloppuna joukkue pelotteli Ässiä ja Pelicansia oikeinkin kelvollisin ottein, mutta hävisi. Pata voitti 2-1 päivää ennen Pelicans-kohtaamista. – Jos pelillisesti ajattelee, niin viikonloppu oli ihan hyvä. Mutta ei se paljoa lohduta, kun pisteitä tuli nolla. Olemme niin lähellä, mutta jänne katkeaa lopussa, pitkänhuiskea Sport-torjuja näkee. Miksi Sportin peli ei kestä 60 minuuttia? – Jaa-a, sen kun osaisi sanoa. Alun hermostuneisuus johtui varmaan pelin tärkeydestä. Tässä sarjassa varmaan mikään joukkue ei saa virheetöntä kuusikymppistä. Ei minulla ole tuohon syytä, miksi emme pelaa 60 minuuttia. Kyllähän me pelaisimme joka päivä, jos syyn tietäisi, Sport-käskijä Ari-Pekka Pajuluoma miettii.

Parempaan päin

Vaasalaisjoukkue on voittanut edellisen kerran 10. lokakuuta. Voisi saivarrella, että joukkeenhan on pakko mennä vain ja ainoastaan parempaan päin. Heikompaan suorittamiseen tuskin edes Sport, ammattilaisjoukkue, pystyy. Lähtökohta pian alkaviin sydäntalven peleihin on kaukana otollisesta. Mutta mikä nyt on raskainta? Sarjasijoitus, henkinen taakka…? – Vaikea sanoa. Kipsi on päällä, viimeinen silaus uupuu. Tarvitsisi onnea, mutta onnikin on ansaittava, Hovinen pyörittelee.

– Kipsi on päällä, viimeinen silaus uupuu. Tarvitsisi onnea, mutta onnikin on ansaittava.

– Pilkahduksia paremmasta on. Olisimme mielestäni ansainneet enemmän. Hovinen itse on parantanut otteitaan kauden edetessä. Lauantain vastustajajoukkue Pelicansia edellisen kerran kaudella 2015-16 edustanut maailmanmestari (2011) torjui syyskaudella kiekkoja tosin vaisulla 86,2 prosentin varmuudella. Yhtä kaikki, lauantai antoi viitteitä paremmasta niin vahdin kuin joukkueen näkökulmasta. – Joo, kyllä tunne on hyvä oikeastaan koko ajan. Pari rökäletappiota tuli, ja ne olivat huonoja matseja. – Ei ole muuta keinoa kuin tehdä töitä ja uskoa tuohon hommaan. Jos rupeaa luovuttamaan ja mököttämään, niin sitten tulee h*lvetin pitkä kausi. Pitää vain uskoa. Se on ehkä vanha klisee, mutta niin se vain menee.

– Jos rupeaa luovuttamaan ja mököttämään, niin sitten tulee h*lvetin pitkä kausi.

Entä onko voittamisen pelko vanha klisee? Sitä Sport ei näyttänyt ainakaan Pelicansia vastaan. – Vaikea sanoa, mitä muiden päässä liikkuu. En pysty kontrolloimaan kuin omia ajatuksia. Henkinen kapasiteetti näyttelee ammattilaisurheilussa valtavaa roolia. Jos pelillinen tekeminen on joskus heikkoa, mutta itseluottamus on silti kunnossa, voi tulos olla taulussa positiivinen. Jotenkin Kuparisaaren hallin ilmapiiristä havaitsee sen, että Pelicans-tappio oli kuin märkä rätti kasvoille. Sport hallitsi ottelua pitkään ja pelasi olosuhteisiin nähden iloisesti, mutta ei saanut minkäänlaista palkintoa. – Kyllä tauko tekee henkisesti hyvää, ei ole mitään riemunkiljahduksia vähään aikaan kuulunut. Tauolla tehdään hommia ja lataillaan akkuja, pääsen kotiin perheen pariin ja leikkimään tyttären kanssa.

LUE MYÖS: