76-vuotiaan Hannu Heinolan nimi mahtaa olla monelle tuntemattomampi.

Kyseessä on Ruotsissa syntynyt porilainen jääkiekkohuoltaja, joka on toiminut roolissaan länsinaapurimme alasarjoja tahkoavassa Väsby IF:ssä kaudesta 1970-71 lähtien. Hän oli tuolloin 27-vuotias, ja nyt Heinolan uskomaton ura lähestyy kunnioitettavaa 50 vuoden ikää.

Ruotsalainen Aftonbladet kertoo, että ”Honta”-lempinimeä tottelevan uranuurtajan paita on jäädytetty seurassa – eli suomeksi sanottuna se on nostettu Väsbyn hallin kattoon.

Heinolan tie vei länsinaapuriin Suomen Porista vuonna 1961. Syy muutolle oli Suomen onneton työtilanne.

– Tulin Hoforsiin silloin eräänä sunnuntaina ja seuraavana maanantaina olinkin jo töissä, Heinola muistelee.

Heinolan huoltajan hommat alkoivat muutamia vuosia myöhemmin työkaverin houkutuksesta. Nykyisissä puuhissa tunteja ei lasketa – huoltajat saattavat saada matkakorvauksia, mutta palkasta ei ole puhetta.

– Siitä ei ole koskaan puhuttu. Itse asiassa tästä on melkein maksettava.

Heinolalle on pakko nostaa hattua. Seurassa ei kuulemma kysytä sitä, haluavatko taustajoukot jatkaa puuhiaan. Kaikki tietävät, että raskaan työn raatajat ovat tulossa hommiin kerta toisen perään.

0+0

Heinola ei itse sinänsä tiedä, mitä pelaaminen tarkoittaa. Jääkiekkoa hän ei ole pelannut.

– En koskaan. Olen kokeillut luistimia muutaman kerran, ja siinä kaikki. Harrastin yleisurheilua.

Visby keikkuu Ruotsin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla, eli HockeyEttanin omassa lohkossaan kolmantena.

Heinola saa paitansa kattoon täysin ansaitusti. Yksi erikoisuus paidan jäädyttämisessä tietysti on.

– Nolla maalia ja nolla syöttöä. Ei ole montaa tällaista tapausta, eikö niin? Olen toki ylpeä.

Rakkaudesta lajiin

50 vuotta on pitkä aika samoissa puuhissa. Mikä ihme miehen on saanut pysymään kyseisen puuhan parissa näin valtavan kauan?

– On vaikeaa sanoa, Heinola kertoo ja vaikenee toviksi.

– Jotkut pelaavat golfia, me teemme tätä. Tämä on vapaa-ajan innostuksemme, Heinolan eräs kollega sanoo.

Ruotsissa syntynyt porilainen, jos joku tietää, että ajat muuttuvat.

– Asiat olivat hiukan erilaisia joskus 70-luvulla. Meidän piti mennä pesulaan pesemään kamat, tänäpäivänä huolehdimme kaikesta hallilla. Tuolloin 70-luvulla jaoimme pienen pukuhuoneen jalkapalloilijoiden kanssa. Siellä pelaajat istuivat, tupakoivat ja joivat olutta treenien jälkeen. Ilmapiiri oli loistava, siinä oli toveruutta kerrakseen.