Rasmus Ristolaiselta raju tilitys urastaan - lyttäsi TPS:n ja Sabresin: "Pelaajia siirreltiin, valmentajia ja seurajohtajia vaihdettiin, sarjataulukon hännillä..."

Rasmus Ristolaisen ura ei ole ollut sieltä helpoimmasta päästä, jos on katsominen pelaajan seurajoukkueuraa. Turkulainen on edustanut ammattilaiskaukaloissa liigajoukkue TPS:ää ja NHL:n heittopussi Buffalo Sabresia. Nuorten maailmanmestaruuden Suomelle tammikuussa 2014 jatkoerämaalillaan ratkaissut järkälemäinen pakki antaa NHL:n suomenkielisen sivuston haastattelussa kovaa runtua edustamilleen seurajoukkueille. – Jos mietin koko uraani – Buffalossa ja ennen sitä – en ole varma, olenko koskaan ollut joukkueessa, jossa olisi voittava kulttuuri. En tiedä, onko moni muukaan joukkueestamme, vaikka tällä kaudella pääsimme jo vähän lähemmäs, Ristolainen manaa. TPS:ssä ja Buffalossa on lähes kaksimetrisen ja satakiloisen pakin mukaan paljon samaa. – Suomessa TPS oli minun aikanani tässä samassa tilanteessa vuodesta toiseen. Pelaajia siirreltiin, valmentajia ja seurajohtajia vaihdettiin, sarjataulukon hännillä. En ole koskaan päässyt näkemään, millaista sellaisessa voittavassa kulttuurissa on. Kunpa olisinkin. Tämä kausi päättyi Ristolaisen osalta taas kesken. Vaikka pakki iski 69 pelissä kelvolliset tehot 6+27=33 (-2), ei Sabres pelastunut. Se onnistui jäämään jopa 24 joukkueen pudotuspeleistä ulos – eli toisin sanoen Sabres oli yksi niistä seitsemästä, jotka kuuluivat taalaliigan hännille taas kerran. – Joukkueessamme vilisee nuoria pelaajia ja Buffalolla on kirkas tulevaisuus, mutta siitä kirkkaasta tulevaisuudesta olemme puhuneet koko sen ajan, jonka olen ollut täällä. Olen itsekin yhä nuori, mutta toivon, että alkaisimme pian voittaa ja pääsisin kokemaan senkin puolen jääkiekosta. Ristolaisen NHL-uraa leimaa yksi todella kummallinen fakta. Runkosarjan pelejä vyöllä on jo 493 kappaletta, mutta pudotuspelejä ei ensimmäistäkään. – En tiedä, mitä muiden joukkueiden pukukopeissa tai harjoituksissa tapahtuu, mutta menestyvät joukkueet ovat tasaisen varmoja. Meillä voittaessa tunnetila nousee ehkä vähän liian ylös, ja hävitessä se putoaa liian alas. Meidän pitäisi oppia olemaan tasaisempia ja luottamaan siihen, että oma tapamme pelata ja tehdä hommia toimii.