Jääkiekon MM-kisat ovat olleet tänä vuonna poikkeuksellinen urheilutapahtuma. Pikkumaat kuten Tanska, Kazakstan ja Latvia ovat pöllyttäneet kiekon jättejä. Näyttää vahvasti siltä, että taso on tasaisempi kuin koskaan ja turhia otteluita ei alkulohkossakaan jouduta pelaamaan.

Somea selaamalla voi huomata, että suosituimmat puheenaiheet kisojen ympärillä ovat kuitenkin jotain ihan muita. Urheilu on unohtunut, ja keskustelu on keskittynyt lähinnä selostukseen. Antero Mertarantaan, jos tarkkoja ollaan.

Ennen vanhaan Mertarannasta saattoi puhua sinivalkoisena äänenä, eikä kukaan tirskunut tai väittänyt liiemmin vastaan. Suosio on kuitenkin kääntynyt selostajakonkaria vastaan niin kuin Suomessa on tapana.

Jos Mertarannan nimi nousee keskustelussa esiin, on jokaisella tulipalokiire ilmoittaa, että hän on muuten aivan surkea. Mitään sen enempää lisättävää tai rakentavaa palautetta kenelläkään harvemmin on. Kaikille pitää vain ilmoitusluontoisesti todeta, että Mertaranta on huono.

Joku voisi kutsua tätä valitusvirttä huonoksi kritiikista, mutta olen eri mieltä. Mertarannan haukkumisesta on tullut vain oman identiteetin kiillotusta. Se on kuin mitali jääkiekkoeliitille. Sillä voi todistaa, että haukkuja ei ole mikään karjalalippisfani vaan hän oikeasti ymmärtää jääkiekosta jotain. Toisin kuin se pahuksen Mertaranta!

Ajan myötä muodit muuttuu. Jos Mertarantaa nyt parjataan jatkuvasti, ehkä häntä ensi vuosikymmenellä tituleerataan Suomen aliarvostetuimmaksi selostajaksi. Silloin Mertarannan haukkumista pidetään junttimaisena ja inhottavana käytöksenä.

Aiheet Leijonat Mertaranta Antero MM-kisat Näkökulmat Pääuutiset