Näkökulma: Jääkiekon miesten MM-kisoilla on arvostuksen noston paikka

Lehtien urheilutoimituksissa puhutaan yleisesti näissä Latvian MM-kisoissa olevan vähän sellainen välikisojen maku. Jotkut kisoihin saapuneista joukkueistakin ovat otteillaan antaneet ymmärtää asian olevan juuri näin. Sanovat sen johtuvan koronapandemiasta ja siitä, että kansallisten sarjojen tiiviit aikataulut ovat saaneet monen pelaajan tuntemaan jonkinlaista lätkä-ähkyä raskaan kauden viimein tullessa päätökseensä. MM-kisat eivät enää ole jaksaneet ainakaan näyttönsä jo kykyjenetsijöille antaneita pelimiehiä niin hirveästi kiinnostaa. Normaalivuosinakin jääkiekkopiireissä arvostetaan jääkiekon olympiakulta korkeammalle kuin lajin MM-kulta. Syy tähän on erittäin yksinkertainen: maailmanmestaruudesta kilvoitellaan vuosittain, kun taas olympiakultaa on kiekkoilijalla mahdollisuus voittaa vain joka neljäs vuosi. Joillekin ainoastaan kerran koko kiekkouran aikana. Olympialaisten arvostusta MM-kisoihin verrattuna nostaa vielä se, että harva NHL-pelaaja kieltäytyy mahdollisuudesta päästä edustamaan maataan olympiakisoissa. Sitä pidetään kunnia-asiana niissäkin piireissä. Vielä olympiakultaakin korkeammalle arvostetaan kiekkopiireissä World Cupin voitto. Entistä Canada Cupia pelataan vielä harvemmin kuin olympiaturnauksia ja milloin World Cup järjestetään, on joka ikinen maa takuulla mukana paraatimiehistöllään. Turnauksen aikataulukin on laadittu siten, että jokainen osallistujamaa saa kaikki NHL-pelaajansa jäälle katsomaan lajin ehdottoman parhaimmiston kesken, kuka on kuka kansainvälisessä jääkiekossa. MM-kisojen aikaan sen sijaan NHL:n pudotuspelit ovat vielä kesken ja maailman kiekkoeliitin terävin kärki ratkoo paremmuuttaan siellä. Pudotuspelien ulkopuolelle jääneiden joukkueiden pelaajista moni kieltäytyy maajoukkuetehtävistä sopimustilanteeseensa tai loukkaantumisiinsa vedoten. Eivät kai kehtaa sanoa suoraan olevansa sen verran pettyneitä kuluneeseen kiekkokauteensa, etteivät siksi jaksa enää innostua kauden jatkamisesta. Kukas nyt tervaakaan joisi enempää kuin on ihan pakko. Olympiavuosina samana keväänä pelattavat jääkiekon MM-kisat tuntuvat jo suorastaan pakkopullalta. Ne pelataan, vaikka tärkeimmät mitalit siltä kaudelta on jo jaettu.

Mitä järkeä?

Mikäli kansainvälisessä jääkiekkoliitossa ajateltaisiin jääkiekon MM-kisoja nimenomaan lajin arvokisoina, kuten termi kuuluu, niin olisiko aika palauttaa turnaukselle sille kuuluva arvostus sen sijaan, että se jatkossakin toimii vain IIHF:n vuosittaisena raha-automaattina? Mikäli kisoja pelattaisiin harvemmin, niiden arvostus eittämättä nousisi. Ei jalkapallonkaan maailmanmestaruudesta joka ikinen vuosi pelata. Tästä on seurannut se, että lajin MM-turnaus on tapahtuma, jonne pääsystä tapellaan tosissaan ja jota koko maailma ensin aidosti odottaa, seuraa karsintalohkoja ja lopulta itse lopputurnausta suurin piirtein henkeään pidätellen. Jollekin FIFA:lle tuskin tulisi mieleenkään peluuttaa MM-kisoja samana vuonna olympialaisten tai edes EM-kisojen kanssa. Tai etelä-amerikkalaisten Copa Americasin kanssa samana vuonna. Ei tule mitään, tiedetään jalkapallopiireissä. Myös jääkiekkoväellä olisi halutessaan oivallinen mahdollisuus nostaa lajin MM-kisojen arvostusta pidättäytymällä kisojen järjestämisestä olympiavuosina. Pakkopullan maku jäisi MM-kisoista pois, mikäli koko kisat olympiatalven keväänä jätettäisiin pelaamatta. Mikäli kuvioon saataisiin mukaan vielä säännöllisesti järjestettävä World Cup, olisi meillä todella mielenkiintoinen neljän vuoden sykli jääkiekon arvokisarintamalla. Yhtenä vuonna olympialaiset, seuraavana MM-kisat, sitten World Cup ja vuotta ennen seuraavia talviolympialaisia vielä yhdet MM-kisat. Paitsi, että järjestely palauttaisi oitis jääkiekon MM-kisoille niille kuuluvan arvon lajin todellisina maailmanmestaruuskisoina, toisi se myös kisoihin aivan uudenlaista jännitettä, kun MM-kisoihin saapuisivat lajin hallitseva maailmanmestari, World Cupin viimeisin voittaja ja olympiakultamitalistit. Yksittäisille kiekkoilijoille uusi järjestely toisi aivan uudenlaisen mahdollisuuden tavoitella kiekkouran kruunuksi aivan uudenlaista triplaa. Kuinka moni kiekkoilija pääsisi koskaan kertomaan olevansa lajin maailmanmestari, olympiavoittaja sekä World Cupin ykkönen? Kaikki samassa paketissa. Jos yksikään kaikki kolme kannua voittanut suomalainen vielä kaiken päälle olisi Stanley Cup -voittaja, niin kyllä varmana pitäisi sellaiselle miehelle Mannerheimintietä leventää, että mahtuu kulkemaan.