Tässä ovat Leijonien kultajoukkueen arvosanat: MM-kisoissa kuusi täydellistä suoritusta!

Leijonat voitti sunnuntaina viidennen maailmanmestaruutensa. MM-finaalissa Suomi kaatoi Sveitsin Konsta Heleniuksen maalilla 1-0.

Kokonaisuudessa Leijonat pelasi loistavat kisat. Turnauksen päätteeksi Leijonat.com on antanut vielä jokaiselle pelaajalle yksilöarvosanan suorituksesta MM-kisoissa. Asteikkona toimii 1–5 Suomen lippua.

Maalivahdit:

Justus Annunen:
Annunen oli turnaukseen lähdettäessä suurin kysymysmerkki. Nuori Nashville Predatorsin vahti vastasi huutoon ja oli kuin muuri tärkeimmillä hetkillä ja kirjoitti myös nimensä Leijonien historiankirjoihin. Hänestä tuli ensimmäinen suomalaisvahti, joka torjui nollapelin MM-finaalissa. Annusen torjuntaprosentti koko turnauksessa oli vahva 93,4.

Joonas Korpisalo:
Korpisalo kenties odotti suurempaa roolia MM-joukkueessa, mutta lopulta hän pelasi vain kaksi ottelua alkulohkossa pikkumaita vastaan. Niistä hän torjui kaksi voittoa ilman suurempia vaikeuksia.

Puolustajat:

Ville Heinola:
Heinola esiintyi vahvasti Suomen ykkösylivoimassa ja pyssytti turnauksessa tehot 3+3=6. Vauhdikasta Sveitsiä vastaan puolustaja joutui välillä vaikeuksiin, mutta kokonaisuudessaan hän suoriutui myös oman pään työskentelystä vakuuttavasti. Siitä kertoo myös tehotilasto, joka jäi yhdeksän pykälää plussan puolelle.

Henri Jokiharju:
Jokiharju oli Suomen tehokkain puolustaja, vaikka ei päässyt pelaamaan ylivoimaa. Boston Bruinsin miehen itseluottamus oli kunnossa läpi kisoissa, mikä näkyi loistavana pelinrakenteluna hyökkäysalueella. Omalla alueellaan Jokiharju suoriutui myös erinomaisesti ja usein paikkaili pakkiparinsa Mikko Lehtosen heikompia hetkiä

Mikko Lehtonen:
Kolmen maailmanmestaruuden Lehtosen turnaus oli jälleen vahva. Hän antoi loistavia avauksia ja pyöritti peliä hienosti hyökkäysalueella. Omalla alueellakin Lehtonen puolusti pääosin hienosti, mutta paineen alla hän sortui monesti myös virheisiin.

Nikolas Matinpalo:
Puolustavana puolustajana Matinpalo ei tehopisteillä mässäile, ja kentällä hän on pääosin näkymätön puurtaja. Matinpalo hoiti tonttinsa hyvin, mutta toisaalta Leijonien miehistöstä löytyi useita varmempiakin puolustuspään sotureita.

Olli Määttä:
Määttä oli Leijonien puolustuspelin kulmakivi. Hän pysyi rauhallisena kovankin paineen alla ja kykeni kiekollisesti järkeviin ja peliä edistäviin ratkaisuihin. NHL:ssä Määttä nakutti tällä kaudella hyvin tehoja. Leijonissa niitä ei juuri tullut, mutta Suomi kaipasikin Määtältä puolustusalueen erikoisosaamista. Ja sitä Suomi myös sai.

Vili Saarijärvi:
Saarijärvi tunnetaan enemmän kiekollisena puolustajana, mutta tänä vuonna ylivoima-aikaa Leijonissa ei ollut tarjolla. Seiskapakkina pelannut Saarijärvi hoiti puolustusvelvoitteensa yllättävänkin hyvin, mutta hyökkäysalueella hän jätti potentiaalistaan paljon käyttämättä.

Mikael Seppälä:
Seppälä pelasi turnauksessa vain kolme ottelua pienempiä maita vastaan. Hän jäi vähälle jääajalle, eikä ymmärrettävästi esittänyt mainetekoja jäällä. Puolustuspelin soturi ei tehnyt virheitäkään, joten hän hoiti oman pienen roolinsa mallikkaasti.

Urho Vaakanainen:
Vaakanainen sai suuren roolin Leijonien ykköspakkiparissa. NHL:ssäkin hän on puolustava puolustaja ja tätä roolia hän hoiti myös Leijonissa. Matinpalon tapaan hän hoiti tonttinsa hyvin, mutta ei kuitenkaan ollut Leijonien varmimpia suorittajia omalla alueella.

Henri Jokiharju pelasi kokonaisvaltaisesti upean turnauksen. Kuva: All Over Press

Hyökkääjät:

Aleksander Barkov:
Barkov oli Leijonien johtaja, paras pistemies, loistava aloittaja ja puolustuspelin työmyyrä tärkeimmillä hetkillä. Mitä muuta pelaajalta voisi vielä pyytää? Täydellinen suoritus.

Hannes Björninen:
Björninen pelasi vahvan turnauksen kuten teki koko Suomen nelosketju. Hän voitti aloituksia, tappoi jäähyjä ja loi tasaisesti maalipaikkoja hyökkäysalueellakin. Finaalissa Björnisen jalka näytti hieman raskaalta, mikä saattoi kertoa pienestä vammasta tai vain venyneistä vaihdoista, kun Leijonat oli toisen erän vaikeuksissa.

Eemil Erholtz:
Erholtz pelasi erinomaisesti MM-kisoja edeltäneen leirityksen. Turnauksessa hän jäi pienemmälle vastuulle, eikä saanut itsestään parasta irti. Lopulta monipuolinen hyökkääjä pelasi vain kolme ottelua, kunnes hänen kisansa päättyivät harmilliseen päävammaan.

Mikael Granlund:
Granlund pelasi tehojen valossa vahvat kisat ja toi Suomen pukukoppiin lisää johtajuutta ja voittamisen kokemusta. Ykkösylivoimasta Granlund ei onnistunut löytämään itselleen sopivaa roolia, eikä kemiat aivan klikanneet muiden nimimiesten kanssa. Viidellä viittä vastaan Granlundin peli kulki onneksi paremmin kuin hyvin.

Konsta Helenius:
Helenius toi Leijonien hyökkäykseen vauhtia, taitoa ja nuoruuden intoa. Välillä hän ajoi itsensä turhankin innokkaasti pieniin väleihin ja joutui ottamaan vastaan kovia taklauksia, mutta vaarallisia vastahyökkäyksiä tilanteista ei syntynyt. Kultaisen maalin tekijälle ei luonnollisesti voi antaa kuin täydet pisteet.

Lenni Hämeenaho:
Loistavasta laukauksestaan tunnettu Hämeenaho ei saanut peliaikaa Suomen ykkösylivoimassa, mutta silti hän nakutti kymmeneen otteluun tehot 3+5. Turnauksessa hän näytti myös pelintekijän taitojaan rytmittämällä hienosti peliä ja järjestelemällä Suomelle ylivoimahyökkäyksiä.

Janne Kuokkanen:
Kovatasoisessa leijonajoukkueessa Kuokkanen kovi kovan kohtalon, kun hänet tiputettiin 13. hyökkääjäksi vahvoista otteista huolimatta. Sen, mitä Kuokkanen pääsi pelaamaan, hän pelasi erinomaisesti.

Anton Lundell:
Lundell nakutti turnauksessa vahvat tehot 4+3=7. Ykkösylivoimassa hän pelasi alkuun vastustajan neliön keskellä ja hoiti virkansa erinomaisesti. Jos ylivoima ei olisi muuten alkanut sakkaamaan turnauksen edetessä, olisi Lundell voinut paukuttaa enemmänkin tehoja.

Waltteri Merelä:
Merelä hoiti puolustusvelvoitteet erinomaisesti ja pelasi kokonaisuudessaan vahvan turnauksen. Hyökkäyspäässä hän nakutti tehot 1+3, jotka ovat erinomaiset nelosketjun raatajalle. Paikkoja olisi ollut enempäänkin.

Saku Mäenalanen:
Mäenalanen oli kolmas lenkki Leijonien loistavassa nelosketjussa. Kahdensuunnan hyökkääjä iski vahvan puolustuspelaamisen ohessa kovat tehot 3+2.

Patrik Puistola:
Puistola on monipuolinen hyökkääjä, joka kykenee hakkaamaan likaisia maaleja lähietäisyydeltä tai viimeistelemään kauempaa hurjalla laukauksellaan. Kakkosylivoima jäi vähälle peliajalle, vaikka etenkin lopputurnauksesta Puistola ja kumppanit esiintyivät ykköstähtiä vakuuttavammin. Turnauksen mittaan Puistola iski Suomelle neljä arvokasta maalia ja antoi yhden maalisyötön.

Jesse Puljujärvi:
Puljujärvi oli Suomen parhaita pelaajia läpi turnauksen. Mediassa hänen virheisiinsä keskityttiin liiankin ahkerasti vain sen takia, että koko kansan ”Pulju” on niin kiinnostava hahmo. Puljujärvi oli lopulta Suomen toisiksi tehokkain pistemies. Jatkoajalla Sveitsiä vastaan hän oli myös Leijonien paras pelaaja.

Aatu Räty:
Räty ei paljoa otsikoissa paistatellut, mutta kaikessa hiljaisuudessa hän oli Leijonien tehokkaimpia pelaajia pisteillä 4+3. Hän oli myös Suomen aloitusympyrän erikoismies, joka kutsuttiin aina kehiin, kun oli tärkeän aloituksen aika. Puolustuspelissä Rädyllä jäi vielä hieman petrattavaa, joten aivan täysiä pisteitä hän ei turnauksesta saa.

Teuvo Teräväinen:
Teräväinen pelasi vain yhden pelin, ennen kuin käsivamma päätti hänen turnauksensa. Siinä hän oli kuitenkin Suomen parhaita pelaajia. Etenkin ylivoimalla Teräväinen oli suorastaan maaginen. Sääli, että hänen syötöistään ei saatu nauttia pidempään.