Näkökulma: Salomäki Donskoita sopivampi vaihtoehto Leijoniin

Kari Jalosen Leijona-joukkueessa on vielä kaksi hyökkääjän passia leimaamatta. Jani Lajunen tai Mikko Rantanen saattaa pian pakata laukkunsa kotimatkaa varten. Ainoa varma asia on se, että maksimissaan yksi pelaaja saapuu enää joukkuetta vahvistamaan. Jalonen odottanee ensi yönä NHL:ssä pelattavan San Jose Sharksin ja Nashville Predatorsin playoff-sarjan ratkaisevan seitsemännen ottelun lopputulosta. Stanley Cup -jahdista putoaa voittajasta riippuen joko Joonas Donskoi tai Miikka Salomäki. Tehdäänpä siis selkoa, mitä kumpikin raahelainen voisi tuoda joukkueeseen.

Donskoi – käsistään näppärä taitoniekka

Donskoi on kahdesta mahdollisesta vaihtoehdosta se taitavampi osapuoli. Käsistään näppärä kiekonkuljettaja on lyönyt itsensä heti tulokaskaudellaan Sharksissa läpi. Pudotuspeleissäkin laiturin peli on kulkenut. 11 otteluun kasassa ovat tehot 3+4. Donskoin tapauksessa ongelmana on se, että kärkikentät on Suomella jo täytetty. Mikael Granlund ja Mikko Koivu sekä Aleksander Barkov ja Jussi Jokinen muodostavat seuroistaan tutut tutkaparit. Huippulupaukset Patrik Laine ja Sebastian Aho ovat täydentäneet NHL-miehiä hyvinkin onnistuneesti. Kärkikenttien kuusikosta Ahoa voisi periaatteessa peluuttaa myös alemmissa kentissä. Eri asia sitten on, miten Donskoi istuisi ominaisuuksiltaan tämän vuoden Leijoniin. Kiekonkäsittelytaidoista ja luistelunopeudesta huolimatta laituri ei ole laukaisutaidoltaan varsinainen ratkaisupelaaja. Toisaalta kolmos-neloskentän roolitkaan eivät ole taiturille omimpia. Donskoi siis rikkoisi saapuessaan jommankumman Leijonien kärkiketjuista.

Salomäki – räjähtävä voimahyökkääjä

Salomäki on ollut omassa roolisssaan hyvin tärkeä pelaaja Predatorsin playoff-keväässä. Energinen kahden suunnan voimahyökkääjä pimensi avauskierroksella Ryan Getzlafin ja Corey Perryn tähdittämän Anaheim Ducksin. Raahelaisen aggressiivinen karvaus- ja taklauspeli tekevät hänestä vastustajajoukkueelle äärimmäisen ikävän pelaajan. Salomäen räjähtävä energia täydentäisi mainiosti Suomen kolmos- tai neloskenttää. Varsinkin neloskentässä Teemu Pulkkisen laukaustaidot menevät aivan hukkaan. Laituri ei pääse juuri kokeilemaan pomminvarmaa lämäriään kuin erikoistilanteissa. Salomäki täyttäisi juuri tämän aukon ja samalla saataisiin huipputason alivoimapelaaja joukkueeseen. Predatorsin voimahyökkääjän mukanaan tuoma tietynlainen ilkeys olisi tervetullut lisä jarruosastolle. Näin Pulkkinen voitaisiin tarvittaessa nostaa joko hänelle sopivampaan rooliin mahdollisesti Ahon paikalle, tai vaihtoehtoisesti pudottaa snaipperi kokonaan kokoonpanosta.

Salomäen ominaisuudet tukevat paremmin Leijonia

Salomäen aggressiivuus ja vahva kahden suunnan pelaaminen olisivat näillä näkymin Suomelle hyödyllisempi lisä kuin Donskoin kiekollinen taituruus. Kuten aiemmin mainitsin, kiekollisesta osaamisesta vastaavat Barkovin, Granlundin, Jokisen, Koivun ja Laineen kaltaiset nimet. Sen sijaan alakentissä Leo Komarov on joukkueen ainoa varsinainen vahvempi rouhijatyyppi. Yksi fyysisempi lisä ei haittaisi. Salomäki, jos kuka olisi hyvä vaihtoehto siihen. Muistetaan silti, että molempien väliltä ei voi valita, koska toisen kausi jatkuu ensi yön jälkeenkin rapakon takana. Donskoi oli mukana viime kevään joukkueessa ja Salomäki keväällä 2014 finaalissa Venäjälle hävinneessä ryhmässä. Molempia voisi tälläkin kertaa kiinnostaa poikkeuksellisen vahvaan Leijona-nippuun liittyminen. Suunnataanpa siis nyt katseet yöhön. Emmeköhän aamun sarastaessa ole asian suhteen viisaampia.