Kolmas maailmanmestaruus jäi Suomelta eilen saavuttamatta, mutta kokonaisuudessaan Leijonien MM-turnaus Venäjällä oli onnistunut. Tärkeimpänä Suomi löysi näissä kisoissa uusia nuoria vastuunkantajia vanhojen vakiokasvojen rinnalle.

Sarokselta moitteeton suoritus

Aloitetaanpa maalivahtiosastolta. Juuse Saros vakuutti kylmäpäisyydellään Leijona-fanit torjuttuaan nollapelit Slovakiaa ja Unkaria vastaan. Maat eivät olleet kovimpia mahdollisia vastuksia, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että Nashville Predatorsin organisaation maalivahti ei ole toistaiseksi päästänyt MM-tasolla ainuttakaan maalia. Joissain toisissa kisoissa näillä otteilla olisi voinut nousta ykkösmaalivahdiksikin. Nyt ei sitä saumaa ollut, sillä turnauksen edetessä huippuvireeseen yltänyt Mikko Koskinen piti paikkansa.

Puolustuksessa varsinkin Lasse Kukkosen ja Anssi Salmelan loukkaantumisten jälkeen isoihin minuutteihin saivat tottua vuonna 1994 syntyneet Esa Lindell ja Ville Pokka. Pokan jääaika ottelua kohden oli noin 15 minuuttia. Lindell pelasi jopa 20 minuuttia per peli. Moni kritisoi Jokerien kasvattia helpoista virheistä. Tilastojen valossa turnaus oli kuitenkin nuoren puolustajan kohdalla varsin onnistunut. Plusmiinus oli kuuden verran plussan puolella ja kymmeneen otteluun syntyivät tehot 1+3.

Aho ja Laine valmiita jopa World Cupiin?

Mennäänpä lopuksi vielä hyökkäyspäähän. Siellä 18-vuotiaat Sebastian Aho ja Patrik Laine tekivät itsestään viimeistään nyt myös varteenotettavia vaihtoehtoja syksyn World Cup -joukkueeseen.

7+5 tehot kasannut Laine valittiin MM-historian nuorimmaksi kisojen parhaaksi pelaajaksi. Tamperelaislaiturin maalintekotaitoja kehuttiin rapakon takana asti. Myös Aho osoitti olevansa ratkaisupelaaja kovassa paikassa, kun hän upotti kahdella maalillaan Venäjän välierissä. Tämän lisäksi nuorelta hyökkääjältä nähtiin hyviä kiekonriistoja, syötönkatkoja ja vahvaa oman pään pelaamista. Seuraavaksi Aho suuntaa hakemaan pelipaikkaa hänet viime kesänä varanneesta NHL-seura Carolina Hurricanesista.

Ahon ja Laineen lisäksi pitää nostaa esiin Mikko Rantasen nimi. 19-vuotias laituri sai alkusarjan toiseksi viimeisessä ottelussa näyttöpaikan, jossa turkulainen vakinnutti itselleen roolin kokoonpanossa koko loppukisojen ajaksi. Juniorijoukkueissa Rantanen pelasi ylivoimaa ja kärkikenttiä, mutta nyt ensimmäisissä aikuisten kisoissa hänestä löytyi uudenlainen vahvan raatajan puoli. Hyvää pelinlukua, fyysistä taklauspeliä ja tarkkaa syöttelyä. AHL:n vuoden tulokasta saattaakin odottaa ensi syksynä lopullinen nousu Colorado Avalanchen miehistöön.

Lisää vaihtoehtoja tulevaisuudessa

Nuoret onnistujat kisoissa osoittivat, että Suomelta löytyy nyt yhä enemmän variaatiota ja leveyttä Leijona-paitaan. Joukkuevalinnassa tehtiin hyviä kokeiluja, jotka piristivät huomattavasti peliä. Vuoden päästä nyt ensimmäisiä kisoja pelanneet nimet voivat olla vieläkin vahvempia.

Mutta kuten aiemmin mainitsin, Aho ja Laine saattavat olla valmiita pelaamaan jo syyskuun World Cupissa. Itse asiassa kaksikon kohtalo sen asian suhteen selviää jo perjantaina, kun lopullinen joukkue vahvistetaan. Ryhmässä on vielä kolme hyökkääjän paikkaa vapaana, joista kaksi voi olla Ahon ja Laineen. Vaikka roolia ei vielä kummallekkaan irtoaisi, se ei olisi mikään pettymys. Molemmille tulee vielä uusia mahdollisuuksia.

Kokonaiskuvassa suomikiekolla on valoisa tulevaisuus edessä. Eiköhän jatkossa ne hopeat ja pronssit kirkastu.

Aiheet Aho Sebastian Laine Patrik Leijonat Leijonat Lindell Esa Pokka Ville Rantanen Mikko Saros Juuse Suomi