Sami Heleniuksen matka NHL:ään on polku, joka ihastuttaa ja ällistyttää vielä 2010-luvullakin.

Suomalaisjärkäle raivasi tiensä AHL:n ja IHL:n kautta aina tarunhohtoiseen sarjaan. Vaikka kotimaassa pakki muistetaan myös hyvänä peruspakkina, kasvoi hänestä rapakon takana järkäle, joka tarpeen tullen otti yhteen myös ilman hanskoja.

Tappelijan rooli ei ollut helppo kantaa. Leijonat.comin asiantuntijana toimiva Helenius kertoo, että se sisälsi paljon henkistä työtä. Itse tappeluita ei voinut harjoitella, vaan siihen oppi vain kantapään kautta.

– Muistan ekan tappeluni farmissa. Silloin tarvittiin tikkejä Samin poskipäähän. Se piti opetella kantapään kautta, Helenius naureskelee Leijonat.comille.

Ei pelkkä tappelija

NHL:ssä Helenius hoiti peruspakin roolia. Sen takia ex-pakki harmitteleekin, että hänestä usein puhutaan vaan pelkkänä

– Pelkkä tappelija särähtää aina korvaan. Mulla on kuitenkin suomalainen kiekkokasvatus ja olen pelannut junnumaajoukkueissakin. Pohjois-Amerikassa rooli muuttui vähän – ison miehen piti pelata kuin iso mies.

Pakki ei silti häpeile omaa rooliaan. Tappelijan arki on sellainen, joka ihmetyttää ja kiinnostaa kiekkofaneja vielä tänäkin päivänä.

Lähipiiri ei silti aina hyväksy kaikkea tekemisiä. Helenius paljastaa, että oma äiti harmittelee vieläkin rajua uraa.

– Äiti motkottaa vieläkin. Hän juuri kesällä kyseli tappeluista. Hän vähän närkästyi, että sitäkin piti aikanaan tehdä. Äiti ei koskaan käynyt katsomassa pelejä – hän pelkäsi liikaa, että pientä Samia sattuu. Mutta sellaisia ne äidit ovat, Helenius naurahtaa.

Onko pelaajien kunnioitus toisia kohtaan vähentynyt? Katso Heleniuksen suora mielipide tästä:

 

Aiheet Helenius Sami NHL Pääuutiset