Danny Briere pelasi Ville Leinon kanssa menestyksekkäästi Philadelphia Flyersin riveissä keväällä 2010. Tuolloin Flyers venyi aina Stanley Cupin finaaleihin asti, mutta hävisi Chicago Blackhawksille voitoin 4-2.

Leino sai myöhemmin oikukkaan mielialapelaajan maineen NHL-kaukaloissa. Briere myöntää, että hänen itsensä oli muutettava omaa pelaamistaan erilaiseksi sen jälkeen, kun koko kauden vierellä pelannut Jeff Carter loukkaantui ja Leino nostettiin hänen vierelleen.

– Missä tahansa pelasin aiemmin, olin ollut suurimmaksi osaksi syöttelijä. Pelatessani Buffalossa yritin löytää heitä enemmän laukomisen sijaan. Vaikka pelasin aiemmin tuolloin Carterin kanssa, olin pelintekijä ja syöttäjä siinä ketjussa. Villen kanssa minun oli muututtava, Briere kuvailee The Athleticin haastattelussa.

– Villen kanssa se oli täysin erilaista. Hän saattoi sanoa minulle ”Kun minä saan kiekon hyökkäysalueella ja olen kulmassa, älä tule luokseni. Mene hukkaan, takatolpalle, ja yritän löytää sinut.”

– Olen kuullut useiden pelaajien Villen kanssa pelanneiden myöhemmin sanoneen, ”Miten oikein pystyit pelaamaan hänen kanssa?” Heillä oli vaikeuksia ymmärtää sitä, että miten Ville pelasi, mutta jostain syystä me kolme saimme homman toimimaan luontaisesti. Se tuntui hyvältä.

Ketjun toimivuudesta jotain kertoo se, että Briere nappasi itselleen pudotuspelien pistepörssin kärkipaikan tehoilla 12+18=30. Leino taas niputti teholukemat 7+14=21.

Niin, se ketjun kolmas lenkki. Se oli Scott Hartnell. Hän ei jäänyt sivurooliin, vaan iski tehot 8+9=17.