HIFK-fanit muistavat ikuisesti mestaruuskevään 1998 ratkaisupelaajiin lukeutuneen umpitaitavan tshekkihyökkääjä Jan Calounin.

Petopaidassa kolmen ja puolen kauden ajan syksystä 1997 alkaen pelannut taituri on jäänyt monien mieleen jopa koko seurahistorian parhaana pelaajana. Miehen pelikaverit muistelivat hyökkääjää 120 tarinaa IFK:sta -juttusarjassa.

– Sehän oli nimenomaan huippumaalintekijä, huippusyöttäjä. Laukaus ei ollut älyttömän kova, mutta sillä oli koko ajan kiekko kämmenellä. Siinä oli koko ajan se että syöttääkö se vai ampuuko se. Se teki homman veskarille älyttömän vaikeaksi, muistelee IFK-legenda Kimmo Kuhta.

– Sen veto ei ollut mikään älyttömän painava tai kova, mutta se oli nopea ja suuntautui aina oikeaan paikkaan. Ampui hyvin pakkien jaloista, mikä teki siitä hyvin vaarallisen.

Varsinkin ylivoimapelissä Caloun muodosti pitelemättömän kaksikon myöhemmin kolme Stanley Cupia voittaneen puolustaja Brian Rafalskin kanssa.

– Rafalskin kanssa ne piti (vastustajaa) ihan pellenä. Se oli ihan varmaa kamaa kun ne pääsi kaksistaan kentälle. Muut ehkä vähän blokkaili. Joko Caloun käveli b-pisteen kaarelle ja veti ranteella etunurkkaan tai sit se antoi Rafalskille joka veti ykkösellä sisään, muistelee Mika Kortelainen.

Urallaan myös Espoon Bluesia kolmen kauden ajan edustanut Caloun nakutti 298 Liiga-peliin hurjat tehot 145+230=375. 36 pudotuspeliottelussa tahti oli sielläkin hurjaa – 23+28=51.

Voit katsoa Caloun-jakson kokonaisuudessaan täältä.