Leijonien olympiaturnauksen arvosanat: yksi pelaaja reputettiin

Olympiaturnaus päättyi Leijonien osalta pronssimitaleihin lauantaina. Mitaliottelussa Suomi kaatoi Slovakian 6-1.

Kokonaisuudessaan Suomi pelasi vahvan turnauksen, ja finaapaikkakaan ei jäänyt kauas. Leijonat.com on antanut turnauksen päätteeksi jokaiselle pelanneelle Leijonalle arvosanan. Asteikkona toimii 1-5 Suomen lippua.

Maalivahdit:

Juuse Saros:
Saros oli olympiaturnauksen paras maalivahti ja ansaitsee täydet pisteet. Hänen torjuntaprosenttinsa oli huikea 94, ja hän antoi Leijonille mahdollisuuden voittaa ottelusta toiseen.

Puolustajat:

Miro Heiskanen:
Heiskanen oli olympiaturnauksen peliaikakuningas ja Suomen ehdoton ykköspuolustaja. Hän nosti tasoaan vielä ratkaisupeleihin. Kuudessa pelissä Heiskanen keräsi tehot 2+3, mutta hän hoiti myös puolustusvelvoitteet erinomaisesti.

Henri Jokiharju:
Jokiharju jäi pienelle vastuulle. Hän toisinaan väläytteli kiekollisia taitojaan ja puolusti erinomaisesti Kanada-ottelussa. Toisinaan hän kuitenkin jäi pitkäksi aikaa jumiin omalle alueelle, eikä saanut vastustajien painetta millään katki.

Mikko Lehtonen:
Lehtonen jäi turnauksessa pieneen rooliin. Avausottelussa karmea harhasyöttö, josta Slovakia iski maalin. Tippui nopeasti pois myös kakkosylivoimasta ja pelasi vain kaksi ottelua.

Esa Lindell:
Lindell puolusti jämäkästi läpi turnauksen ja kellotti Heiskasen tapaan hurjia peliaikoja. Oli rakentamassa Leijonien voittomaalia jatkoajalla puolivälieräottelussa Sveitsiä vastaan.

Nikolas Matinpalo:
Matinpalo jäi turnauksessa pieneen rooliin. Ruotsi-ottelussa iski Leijonille tärkeän avausmaalin, joka oli hänelle myös koko kauden ensimmäinen.

Niko Mikkola:
Mikkola oli positiivinen yllättäjä ja Suomen puolustuksen isäntä. Hän paransi turnauksen edetessä ja oli loistava Kanadaa vastaan. Tehotilasto huima +9!

Olli Määttä:
Määttä oli turnauksessa varsin näkymätön, mikä on hyvä merkki peruspuolustajalle. Ei tehnyt suurempia virheitä, mutta hyökkäysalueella olisi voinut pelata myös rohkeammin etenkin välieräottelussa.

Rasmus Ristolainen:
Ristolaiselta perusvarmaa tekemistä läpi turnauksen. Hoiti puolustusvelvoitteet erinomaisesti. Entiseltä Buffalon ykköspakilta olisi mielellään nähnyt rohkeampaa kiekollista peliä hyökkäysalueella, vaikka nykyään rooli NHL:ssä onkin toisenlainen.

Miro Heiskanen oli Suomen peliaikakuningas ja puolustuksen paras pistemies. Kuva: All Over Press

Hyökkääjät:

Sebastian Aho:
Aho paransi jatkuvasti turnauksen edetessä. Ratkaisupeleissä hän oli Suomen hyökkäyksen parhaimmistoa. Iski kuuteen matsiin tehot 4+2 ja voitti Leijonien maalipörssin.

Joel Armia:
Armia voitti Suomen pistepörssin nelosketjusta käsin. Oli yksi turnauksen tasaisimmista suorittajista ja loistava myös alivoimalla. Huikea turnaus ja Armia saa ansaitusti täydet pisteet.

Mikael Granlund:

Granlund pelasi suurella leijonasydämellä läpi turnauksen. Voitti kaksinkamppailuja, otti iskuja vastaan ja loi maalipaikkoja. Ei löytänyt rooliaan ykkösylivoimassa oikein missään vaiheessa, mutta siitä osa kuuluu valmennusjohdon kontolle.

Erik Haula:
Haula pelasi loistavan turnauksen. Kaapi tärkeitä aloituksia, pelasi alivoimaa ja mätti pisteitä (3+3). Mitä nelossentteriltä voisi enää pyytää?

Roope Hinz:
Hintz ei missään vaiheessa päässyt hyödyntämään suurimpia vahvuuksiaan, eli terävää vetoaan ja nopeuttaan. Oli myös hukassa Suomen ylivoimassa. Silti Hintz teki myös paljon näkymätöntä työtä ja keräsi hyvät tehot 1+3.

Kaapo Kakko:
Kakko esiintyi energisesti läpi turnauksen. Loi paljon maalipaikkoja, mutta myös tuhlasi niiä. Tehot 3+2 kertovat onnistuneesta turnauksesta.

Oliver Kapanen:
Kapanen pelasi vain yhden ottelun koko turnauksessa, mutta oli siinä energinen ja laukoi kiekon kahdesti tolppaan. Kapasella olisi ollut Leijonille paljon annettavaa ilman epäonnista sairastumista.

Joel Kiviranta:
Kiviranta pelasi paljon 13. hyökkääjän roolissa, eli istui penkillä. Jäälle päästessään oli loistava. Valitettavasti Kanada-ottelu oli heikko suoritus, eikä hän pärjännyt kaksinkamppailuissa, mikä laskee arvosanaa.

Artturi Lehkonen:
Lehkonen pelasi loistavasti yhteen Ahon kanssa ja oli Suomen vaarallisimpia hyökkääjiä ottelusta toiseen. Pelkästään puolivälierän jatkoaikamaalin ansiosta ansaitsee täydet viisi pistettä.

Anton Lundell:
Lundell kaapi tärkeitä aloituksia läpi turnauksen. Pisteiden valossa jäi odotuksista, mutta rooli kolmosketjussa oli pienempi ja puolustavampi.

Eetu Luostarinen:
Luostarinen esitti läpi turnauksen vaahvaa kamppailupelaamista, isoja blokkeja ja loistavaa pelisilmää.

Mikko Rantanen:
Rantanen ei ole aina kentän näkyvin pelaaja, mutta pisteitä ja maalipaikkoja hän luo silti illasta toiseen. Iski tärkeän maalin Kanadaa vastaan ja viiteen otteluun tehot 2+4. Loukkaantuminen valitettavasti päätti turnauksen ennen aikojaan.

Teuvo Teräväinen:
Teräväinen oli turnauksen suurin alisuorittaja. Sotki heikoilla ratkaisuillaan ketjunsa peliä riippumatta siitä, kenen kanssa pelaaja. Hyvä pelaaja, mutta nyt ei kulkenut. Teräväinen olisi pitänyt pudottaa kokoonpanosta jo hyvissä ajoin turnausta.

Eeli Tolvanen:
Tolvasen turnaus oli niin ikään heikon puoleinen. Paransi kuitenkin pronssiotteluun, joka oli häneltä loistava suoritus.