Näkökulma: MM-kulta muuttaisi kaiken – Antti Pennanen voi nousta uudeksi Leijonakuninkaaksi

ZÜRICH. Jääkiekossa voittaminen muuttaa kaiken. Tämän tietää paremmin kuin kukaan Jukka Jalonen – Leijonakuningas, joka on luotsannut Suomen kolmesti MM-kultaan ja kerran olympiavoittoon.

Ennen Bratislavan kevättä 2011 Jalonen oli monen suomalaisen silmissä väärä mies väärässä paikassa. Leijonien pelitapaa ja Jalosen välejä Suomen NHL-tähtiin kritisoitiin, media epäili miehen kykyjä ja osa kannattajista odotti jopa potkuja.

Sitten tuli se 16 vuotta odotettu toinen maailmanmestaruus

Yhden Bratislavan kevään aikana kritisoidusta Jalosesta kasvoikin kansallissankari ja lopulta suomalaisen jääkiekkohistorian menestynein maajoukkuevalmentaja. MM-kultia, olympiakultaa, finaalipaikkoja ja kokonaan uusi, suomalaisessa jääkiekossa ennen näkemätön voittamisen kulttuuri.

Nyt Antti Pennanen operoi Leijonien peräsimessä hämmästyttävän samanlaisessa tilanteessa.

Vielä ennen helmikuisia, Milanon pronssijuhliin päättyneitä olympiakisoja Pennasen ympärillä pyöri jatkuva kohina. Pennasen kehonkieltä arvosteltiin, turnaustuloksia ruodittiin ja päävalmentaja vedettiin mediassa melkoiseen mankeliin.

Olympiavuoden paineet kasvoivat lopulta niin suuriksi, että huhuttiinpa jopa 4 Nations -turnauksen antiin pettyneiden NHL-tähtien halunneen Pennasen korvaajaksi itsensä kanadalaisen mestarivalmentaja Paul Mauricen NHL:stä.

Jalosen jalanjäljissä

Myös Jalonen joutui aikanaan käymään läpi saman mankelin matkallaan kansakunnan kaapin päälle. Suomessa Leijonien päävalmentajaa rakastetaan vasta sitten, kun kaulassa kimaltelee kultainen mitali.

Pennasen kohdalla ratkaisevan tärkeää oli se, ettei hän taipunut paineen alla vaan oppi virheistään ja kehittyi..

Tämän turnauksen aikana Leijonien peli on kehittynyt ottelu ottelulta. Pennanen lupasi välieräpelin jälkeen Leijonien oppineen läksynsä alkusarjan Sveitsi-tappiosta. Tshekki kaatui puolivälierässä ilman suurempia ongelmia. Ja lauantaina Suomi näytti koko kiekkomaailmalle, että se pystyy kaatamaan myös NHL-tähtiä vilisevän Kanadan.

Juuri nyt Suomen pelissä näkyy ehkä suurin yhtäläisyys Jalosen ajan Leijoniin. Suomi puolustaa viisikkona. Luottaa systeemiin. Pelaa kurinalaisesti. Uskoo kärkipelaajiinsa, mutta ei kuitenkaan nojaa pelkästään heihin, joskin Aleksander Barkovin rooli tämän kevään joukkueen suunnannnäyttäjänä ja esimerkkinä on valmennustakin suurempi.

Perintö

Sunnuntain finaalissa Pennasella on mahdollisuus saavuttaa jotain paljon suurempaa kuin vain yksi MM-kulta.

Hänellä on mahdollisuus ottaa ensimmäinen todellinen askel Jalosen jättimäisiin saappaisiin.

Kukaan ei korvaa Jalosta. Eikä tarvitsekaan.

Mutta mikäli Pennanen luotsaa Leijonat maailmanmestariksi Zürichissä, unohtuu miehen ympärillä ensimmäisellä päävalmentajakaudella vellonut jatkuva kriittisyys lopullisesti. Tilalle tulee voittajan aura.

Siitä eteenpäin Pennanen ei enää olisi enää valmentaja, jonka ratkaisuja epäillään alituiseen mediassa sekä kahvipöytäkeskusteluissa. Silloin hänestä tulisi suomalaisille se päävalmentaja, joka toi maalle sen viidennen MM-kullan.

Ja suomalaisessa jääkiekossa juuri tällä tavoin syntyvät Leijonakuninkaat.

Markus Nuutinen