Nuorten Leijonien ykkösketju on saanut runsaasti kritiikkiä ensimmäisten kolmen pelatun ottelun aikana. Eikä ihme.

Aleksi Heponiemen, Rasmus Kuparin ja Eeli Tolvasen meno on parhaimmillaankin ollut tehotonta pörräämistä. Kolmikon kovaa varausstatusta ei kisojen perusteella uskoisi. Kaikki kypsyys loistaa poissaoloillaan ja tulosta yritetään tehdä epätoivoisella yksin yrittämisellä.

Tehotonta kautta pelaavaa Tolvasta on yleisesti pidetty ketjun syntipukkina. Kun Jussi Ahokas sitten päätti sekoittaa Slovakia-ottelussa ketjuja, hänkin oli heittämässä Eeli Tolvasta ensimmäisenä muualle.

Tosiasiassa Tolvanen on syytön ykkösketjun ja koko hyökkäyksen alisuorittamiseen. Ahokaskin heitti hänet ykkösketjusta pois vain siksi, että hän haluaa uskoa Kärpät-kaksikon kemiaan, vaikkei siitä ole nuorten kisoissa ollut pienintäkään jälkeä.

Kun Tolvanen siirrettiin Slovakia-ottelussa kakkosketjuun, hänellä natsasi heti erinomaisesti Kaapo Kakon kanssa. Koostumus oli saman tien Suomen paras. Heittämällä.

Entä uudistettu ykkönen sitten? Kupari jatkoi pakkomielteisiä veivejään aivan kuin pelit käytäisiin kaukalon sijasta pleikkarilla. Heponiemi taas haki läpi ottelun, mitä epätoivoisimpia ja pakotetuimpia lättysyöttöjä. Kärppien tutkapari on lähtenyt MM-kisoihin aivan väärällä asenteella. Näissä karkeloissa ei kikkailemalla pärjää.

Ykkösketjun kolmanneksi lenkiksi nostettiin Linus Nyman, josta päästäänkin Suomen hyökkäyksen toiseen isoon ongelmaan.

Lukko-hyökkääjä on ylivoimassa aivan väärässä paikassa. Hänelle on pelattu toistuvasti kiekkoa parhaaseen sektoriin neliön keskelle, mutta laukaukset napsahtavat kerta toisensa jälkeen maalivahtien patjoihin. Hän ei saa kiekkoa nousemaan jään pinnasta.

Tolvasella sen sijaan on kaikki vaadittavat työkalut pisteiden mättämiseen. Tähän mennessä häntä ovat kiusanneet ylärimat ja kuumat maalivahdit. Onnistumiset ovat kuitenkin tulossa. Maalin tekemiseen tarvitaan aina hippunen tuuria ja asioiden loksahtaminen on vain ajan kysymys.