LAHTI. Jos ennen liigakautta joku olisi todennut, että Pelicans rikkoo runkosarjassa 100 pinnan rajan, päätyy runkosarjassa kolmanneksi, ja että joukkueesta toistakymmentä pelaajaa tehtailee uudet piste-ennätyksensä, olisi väitteiden sanojaa todennäköisesti pidetty hulluna.

Nuo kaikki kuitenkin toteutuivat Pelicansissa. HIFK:n puolivälierissä punnitsevan lahtelaislauman yksi johtajista oli 33-vuotias konkari Jesse Saarinen.

Liigassa kunnioitettavasti jo 15. kauttaan pelaava 33-vuotias konkari latoi 54 ottelussa tehot 14+35=49.

Kokeneen hyökkääjän kommentit ovat analyyttisiä. Saarinen on rautainen ja kokenut konkari, joka on pysynyt sarjan huipulla, vaikka kiekko onkin muuttunut vuosien aikana.

– Viimeisen kolmen vuoden aikana peli on muuttunut. Itse olen nauttinut tästä viimeiset pari vuotta. Tämä on vauhdikkaampaa, meillä on hyvä henki.

Pelicansissa palaset ovat loksahtaneet paikoilleen hyvin talven aikana.

– Tiedätkö, kun roolitkin mätsäävät hyvin. On kyllä yksi parhaista joukkueista, missä olen saanut olla mukana.

Henkilökohtaisia pisteitä oleellisempaa on tietysti joukkueen menestyminen. Millä ihmeellä Pelicans käänsi pelejä ”koko ajan” keräten runkosarjassa huimat 104 pinnaa.

– No, alkukaudesta me emme ehkä kaikkia pelejä kääntäneet. Muutamia juttuja tarkensimme vähän, pelaajisto on oppinut kauden aikana tiettyjä asioita. Rupesimme pelaamaan tarkemmin, piste-ennätystään kuudella parantanut hyökkääjä arvelee.

Kierre alkoi

Urheilussa ja elämässä yleensäkin onnistumiset ruokkivat.

– Kun saimme hyvän jakson ja voittoja, lisäsi se luottoa pelaamiseen. Ei siihen erityistä (vaadita). Se on kovaa taistelua, se on kovaa puolustamista… Tylsiä perusjuttuja periaatteessa.

Kommenteista toisen jälkeen huomaa sen, että pelaaja tietää Liigassa menestykseen vaadittavat arvot. Saarinen painottaa tylsien perusjuttujen merkitystä.

– Niiden päälle tulevat ne, mitä meidän joukkueessa on paljon, eli esimerkiksi yksilöosaaminen.

– Niillä ei tee oikein mitään, jos pohjalla ei ole tiukkaa joukkuepeliä. Se on ihan sama, jos joku heittää kärkikikan, mutta olemme häviämässä. Se on kivempaa, kun voitamme ja teemme ensin ”kunnon hommat”.

Eli vaikka Pelicansista pulpahti pinnalle todella kovia yksilötähtiä Saarisen, Oliwer Kasken, Hynek Zohornan, Hannes Björnisen ja kumppanien johdolla, on joukkue parantanut kaikkein eniten niissä tylsissä perusjutuissa?

– No varmaan joo! Pohjaa on rakennettu pitkään. Tässä on monta pelaajaa, jotka ovat olleet täällä pitkään. Täällä on vaalittu voittamisen arvoja. Ennen pitkään ne saadaan näkyviin laajalla rintamalla.

Henkisen kapasiteetin merkitys

Kommenteista voi päätellä sen, että henkinen kapasiteetti on runkosarjan yllättäjäjoukkueessa kohdallaan. Sillähän on tietysti vaikutusta tuloksiin?

– Totta kai, näin se menee.

– Täytyy kuitenkin muistaa aina se, että ennen kun voi ajatella, että kaiken pitää olla positiivista ja hyvää, on pohjalla kova, raaka työ.

Kilpailurheilusta positiiviseen fiilikseen tarvitaan ensiksi voittoja ja onnistumisia.

– Se hyvä fiilis, flow, pelaamiseen ei tule ikinä ennen työtä. Moni pelaaja on päässyt uudelle tasolle, pohja on ollut hyvä ja vielä yksilöäkin on pystytty kehittämään. Se on onnistunut joukkueen tekemisen raameissa.

Suoraan puolivälieriin

Raikasta ja hyökkäysvoittoista kiekkoa Ville Niemisen alaisuudessa pelanneen Pelicansin seuraava haaste on puolivälierissä HIFK. Joukkueet saavat huilata ennen sähköistä sarjaa viikon verran, kun pelit alkavat torstaina. Lahtelaiset ja HIFK huipensivat runkosarjan torstaina.

Treenataanko keväällä enää, vai onko pudotuspeliaika kaukalon ulkopuolella vain vireystilan ylläpitämistä?

– Kyllähän totta kai pitää treenata, mutta olemme saavuttaneet sen, että saadaan muutama päivä huilia, niin varmasti käytämme sen.

– Muuten treenaamme, emme varmaan muuta mitään erikoista viikkorytmissä. Ei tämä sillä tavalla mene, että nyt rupeaisimme huilaamaan ja sitten hyppäisimme suoraan pelaamaan.