Leijonat tuskaili maalinteon kanssa eilisessä Unkari-ottelussa. Suomi voitti ottelun ”vain” 3-0. Kaikki Unkarin aikaisemmat vastustajat olivat takoneet joukkueen verkkoon yli viisi maalia.

Unkarin 22-vuotias maalivahti Ádám Vay vesitti Leijona-pelaajien maalintekoyritykset kerta toisensa jälkeen. Tästä huolimatta väitän, että Suomen hyökkääjät päästivät nuoren maalivahdin helpolla.

Kyse ei ole siitä, että Suomen 48 laukausta Unkarin maalia kohti olisivat olleet heikkoja. Päinvastoin, Suomella on jalkeilla poikkeuksellisen tulivoimainen joukkue. Sen sijaan kyse on yhdestä voittavan jääkiekon peruselementistä, hyökkäysalueen maalineduspelaamisesta.

Vay sai torjua Leijonien lähettämiä kiekkoja hämmästyttävän rauhassa, ilman maskipelaamista tai irtokiekkojen perään syöksyviä hyökkääjiä. Kuvaavaa on että Vay ehti laukausten jälkeen itse peittämään irtokiekkonsa, eikä Unkarin puolustajien tarvinnut siivota maalinedustaa.

Liikaa näpertelyä

Tämä yksinkertainen pelillinen asia on toisaalta asennekysymys, toisaalta se on pelitavallinen ja ketjujen roolittamiseen liittyvä kysymys. Unkaria vastaan Leijonien hyökkäysalueen pelaaminen pyöri kulmissa, eikä todellista maalintekijän uhkaa ollut. Tästä syystä laukaukset lähtivät pääosin hyvien maalintekosektoreiden ulkopuolelta. Unkari puolusti keskustan tiiviisti, ja antoi Leijona-hyökkääjien pyöriä kulmissa. Leo Komarov siirrettiin ottelun tiimellyksessä Sebastian Ahon tilalle Mikko Koivun vitjaan oletettavasti juuri tämän takia. Kari Jalonen on tiedostanut ongelman.

Sama ongelma on ollut nähtävissä myös Leijonien muissa otteluissa, mutta niissä laadukas kulmapelaaminen on tuottanut Leijonille ylivoimia, joista vastustajaa on rankaistu armotta. Kovia maita vastaan pelkästään kulmapelin voimaan ei voi luottaa, vaan maalin eteen on saatava säpinää.

Kenestä kakkosylivoiman Komarov?

Sama ongelma valitettavasti toistuu myös Leijonien toisessa ylivoimakoostumuksessa. Mikael Granlundin johtamassa ylivoimaviisikossa ei ole selkeää maalineduspelaajaa. Se on osasyy sille, ettei ylivoima ole tuottanut tulosta halutulla tavalla. Unkari-otteluun ylivoimaan oli jo tehty muutos, kun Teemu Pulkkinen siirtyi neliön keskelle, ja Sebastian Aho pyöritti peliä Pulkkisen aiemmalla paikalla b-pisteen kaarella.

Tämäkään ei ole mielestäni ihannetilanne, vaan viisikon pitäisi röyhkeästi ”uhrata” yksi mies maalin eteen tekemään maskia ja hakkaamaan irtokiekkoja sisään. Toisessa ylivoimaviisikossa Komarov hoitaa tätä roolia esimerkillisesti. Onpa kovaluinen hyökkääjä viimeistellyt maalin edestä kaksi komeaa maaliakin. Koivu olisi oikea mies hoitamaan Komarovin roolia toisessa ylivoimaviisikossa.

Puolustajatkin hyötyvät

Parempi maskipelaaminen voisi parantaa myös Leijonien puolustajien tehoja. Tällä hetkellä Atte Ohtamaa on ainut tolppien väliin osunut Leijona-puolustaja. Hänenkin laukauksensa painui maaliin ilman maskia. Leijonien pakit ovat laukoneet siniviivalta hanakasti, mutta maalin edestä on puuttunut karakiekot raivokkaasti maaliin survova hyökkääjä.

Ranskaa vastaan Leijonat vielä selviää ilman maalin edestä tulleita mustelmia, mutta tiistaina Kanadaa vastaan tekee jo tiukkaa.

Mustelmia on otettava.

Aiheet Aho Sebastian Granlund Mikael Jalonen Kari Koivu Mikko Komarov Leo Näkökulmat Pulkkinen Teemu