Näkökulma: Suomessa märehditään Leijonien katastrofilla - oikeat ongelmat aivan muualla

Kuinka iso pettymys MM-kisojen viides sija on Leijonille? Mitä Lauri Marjamäen kahden vuoden ajanjakso jätti suomalaiselle kiekkoilulle? Näitä kysymyksiä on pohdittu ja jumpattu paljon tuoreen MM-pettymyksen jälkeen. Kun Leijonien tuore matka Tanskassa päättyi puolivälierissä, alkoi jälkipyykin linkoaminen ansaitusti. Keskustelu on monin paikoin tarpeellinen. Sitä seuratessa on unohtunut kuitenkin tärkein linjanveto: kun puhumme suomalaisen kiekon tavoitteista, mistä silloin oikeasti puhumme? Karu fakta on, ettei yksittäinen tai edes kaksi peräkkäistä MM-turnausta voi määritellä suomalaisen kiekon nykytilaa. Sen takia olisi tärkeää määritellä avoimesti ja suoraan: Mitkä ovat Suomi-kiekon suurimmat tavoitteet? Keväisin järjestettävät karnevaalit kuuluvat varmasti tähän tavoitteeseen: niin iso asia MM-kisahuuma Suomessa on. Vaikka paikalle eivät ole koskaan kaikki maailman parhaat pelaajat, ovat jatkuvat miljoonayleisöt osoitus siitä, että tätä suomalainen kiekkoyhteisö haluaa. Mutta samalla pitää määritellä kliseinen isompi kuva: kansainväliset huippupelaajat, juniorituotanto ja terve arvomaailma lajiyhteisössä ovat nopeasti ajateltuna arvoja. Tavoitteista suurin pitäisi olla ennen kaikkea kilpailukykyinen Liiga ja muut alemmat sarjaportaat Suomessa. Tämä ongelma helposti unohtuu, kun se seuraa suomalaisen kiekkokeskustelun suuria linjauksia.

Liiga jäämässä kilpailijoiden jalkoihin

Liigan kilpailukyky ja asema kansainvälisessä huippukiekossa on aihe, josta voisi keskustella Suomessa huomattavasti vielä paljon enemmän. Kun katsoo 15 joukkueen sarjaa, on tilanne monin paikoin huolestuttava. Joukkueita on liikaa ja yksittäisiä panoksettomia pelejä hurja määrä. Samalla seurapomot ovat joutuneet tajuamaan koventuneen kansainvälisen kilpailun: Liiga ei pysty kilpailemaan palkoilla enää muiden eurooppalaisten huippusarjojen kanssa. Ruotsin SHL, Sveitsin NLA ovat menneet jo tovi sitten ohituskaistaa ohi. Nyt myös DEL- ja EBEL-kiekkosarjat hakkaavat suomalaiset seurat palkkaneuvotteluissa. Sen myötä Liigan todellisten huippupelaajien määrä on romahtanut. Kun samalla joukkueiden määrä on räjähtänyt käsiin, on pelillinen puoli kärsinyt pahasti. Se näkyy monella tapaa nuorten suomalaisten huippulupausten hyppynä maailmalle. Mitä heikompi kotimainen sarja on, sitä vaikeampaa täältä on kasvattaa valmiita pelaajia huipulle. Leijonat on kuin sievä kasvopeili meille siitä, missä suomalainen huippukiekko menee. Se antaa nopean kuvan, onko tilanne päällisin puolin kunnossa. Mikäli haluamme oikeasti tarkastella tilannetta pitkässä juoksussa, pitää tilalle vaihtaa kokovartalopeili. Kotimaisen kiekkoilun asema kertoo heti jo paljon enemmän nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Tanskan MM-kisat olivat Suomelle iso pettymys. Jotta märehdintä ei jää saman rehun yhä uudelleen ja uudelleen jauhamiseksi, pitää keskustelussa päästä syvemmälle. Esimerkiksi lauseet kuten ”Suomalainen kiekko voi hyvin!” tai ”Suomalainen kiekko voi huonosti!” Saavat enemmän voimaa, jos niiden taakse löytyy yhteiset ja tarpeeksi laajat arviointikriteerit. Ilari Isotalo, Kööpenhamina Twitter: @IlariIsotalo