Vuosi sitten Suomessa elettiin kuin tulisilla hiilillä. Leijonat oli vastoin oikeastaan kaikkia ennakko-odotuksia raivannut tiensä jääkiekon MM-kilpailujen finaaliin.

Odottavan aika oli pitkä – finaali alkoi Suomen aikaa vasta kello 21.15. Silti finaalia katsoi yli puolet suomalaisista: finaalilla oli keskimäärin 2,54 miljoonaa ja parhaimmillaan 3,14 miljoonaa katsojaa!

Kansalaisia jännitti, mutta Leijonia ainakin näiden omien kertomusten mukaan yllättävän vähän.

– Vähän jopa yllätyin, että edessä ollut finaali ei vaikuttanut päiväuniini mitenkään. Uskon, että koko joukkueen rauhallinen olemus vaikutti olotilaan, Oliwer Kaski kertoo.

Joel Kivirannan tunnetilat taas heittelivät laidasta toiseen.

– Oli luottavainen fiilis siitä, miten olimme hoitaneet aiemmat pelit. Olimme olleet jo pitkään yhdessä, ja mietin, että mitä tässä enää tärisemään, kun ollaan jo näin pitkällä. Välillä taas tuli jännitysaaltoja, ja piti vähän keventää oloa katsomalla YouTubesta vuoden 2011 maailmanmestaruuden jälkeisiä torijuhlia, joissa olin itsekin paikalla. Niitä katsoessa ymmärsi, että olemme yhden pelin päässä aikamoisesta show’sta, Kiviranta muistelee kirjassa Kultaleijonien Tarina 2019.

Vaikka, tai oikeastaan koska, edessä oli lähes kaikille uran suurin ottelu, kaikki valmistautuminen noudatti tuttua kaavaa. Ruokailu, päivälepo, lyhyt ja ytimekäs ottelupalaveri; kaikki tehtiin tuttujen rutiinien mukaan. Paitsi yksi asia. Päävalmentaja Jukka Jalosella oli ottelupalaverin päätteeksi niin sanotusti ässä hihassa.

Jalonen halusi soittaa joukkueelle yhden kappaleen. Joukkue mykistyi, osa jopa liikuttui, kun kappale alkoi:

Suljen silmät, kuvittelen et lennän
Mun täytyy luottaa, ja antaa vaan mennä
Vaikka en tiedä, haluatko sä enää
Mut jos sä tahdot, niin kauan tää elää

Vien tän äärirajoille, äärirajoille
Vien tän äärirajoille, sua varten

Mun täytyy luottaa, että nää siivet kantaa…

Jalonen soitti joukkueelle Cheekin kappaleen Äärirajoille.

– Sillä hetkellä tuli aivan maksimaaliset kylmät väreet, kovemmat kuin ikinä. Se oli uskomaton hetki… Kun kaikki olivat ihan hiljaa ja kuuntelivat niitä sanoja, kun katsoi niitä jätkiä kopissa… Se oli jotain niin kaunista. Tuntui, että kaikki, mitä olimme kokeneet sen joukkueen kanssa, piti saada vietyä maaliin. Edelleen, kun kuulen sen biisin, tulee mieleen se hetki. Se oli yksi urheilu-urani ja koko elämäni hienoimmista hetkistä. Ylivoimaisesti paras pelipalaveri ikinä, Henri Jokiharju tunnelmoi kirjassa.

Biisi oli ilmestynyt Jaloselle kuin tyhjästä.

– Se oli ihan ihme juttu. En ollut koko turnauksen aikana käynyt varmaan kertaakaan Spotifyssa, mutta finaaliaamuna kävin. Jotenkin tämä biisi putkahti puhelimeeni. Se ei soinut, mutta näkyi jotenkin puhelimessa. Minulla oli jonkinlainen mielikuva biisistä ja kuuntelin sen. Tuli mieleen, että pitäisikö se täräyttää pelipalaveriin. Sanoin hallilla muulle johtoryhmälle, että kuunnelkaas tämä. Sitten päätimme soittaa sen palaverin lopussa, Jalonen kertoo kirjassa.

– Siinähän on muutama osuva kohta juuri meihin liittyen: ”voittajat ei pelkää hävii, vannon antavani kaiken”… Me olimme olleet äärirajoilla koko ajan, ja nyt olimme vielä enemmän. Biisi kertoi juuri siitä, mihin me olimme menossa. Ja sen, että me emme olleet siinä tilanteessa tuurilla, vaan olimme itse ansainneet kaiken. Tuli sellainen tunne, että biisin sanoma vaikutti jätkiin. Ja koko juttu tuli ihan ex tempore. Sitähän koutsaaminen on. Tulee intuitio jostain asiasta, jokin juttu putkahtaa esiin. On aina hyvä, kun on kerrottavana tarinoita, jotka liittyvät siihen, mitä ollaan tekemässä, Jalonen sanoo.

Viimeistään tämä päävalmentajan odottamaton ja pelaajien tunteisiin vedonnut yllätys viritti Leijonat levolliseen ja luottavaiseen tilaan.

– Kun kävelimme palaverista hallille, näin yhä mielessäni kuvan sieltä palaverihuoneesta. Jokainen oli niin keskittynyt, niin läsnä. Minulle tuli mieleen tyyni meri. Meri, joka on vielä ihan rauhallinen, mutta johon on pakattu valtavasti voimaa, joka oli valmiina kunnon myrskyyn. Kun se biisi soi, sen latingin pystyi aistimaan. Tiesin, että parin tunnin päästä on valtava myrsky päällä, Joel Kiviranta kuvailee.

Matkalla hotellilta läheiselle Ondrej Nepela Areenalle käytiin myös lyhyt keskustelu, joka kertoi paljon Leijonien luottavaisuudesta ja itsevarmuudesta.

– Kölli, paina tuon Škodan rekisterinumero ja tämä paikka mieleesi, joukkueen varakapteeni Jere Sallinen sanoi lyhyellä kävelymatkalla joukkueenjohtaja Mika Kortelaiselle.

– Jaa miksi? Kortelainen kysyi.

– Siksi, että kun me voitetaan tämä peli ja meistä tehdään kirja, muistat tarkasti tämän kohdan, missä sanoin, että me voitetaan tänään maailmanmestaruus, Sallinen vastasi.

Lopputuloksen tiedämme. Mutta käydään kevään viimeisessä MM-kisavisassa hieman läpi tulokseen johtaneita tapahtumia. Eli vielä kerran, olkaa hyvä.

1: Kanada pääsi ajassa 4.30 ensimmäisen kerran ylivoimalle. Kuka Suomen pelaaja joutui kahden minuutin jäähylle ja mistä syystä?

2: Kuinka tehokas Kanadan ylivoima oli siihen mennessä turnauksessa ollut?

3: Kyseisen jäähyn aikana Suomi sai rangaistuslaukauksen. Kuka Suomen pelaaja kaadettiin läpiajossa, ja kuka laukoi rankkarin?

4: Kuka teki Kanadan 1–0-johtomaalin ja missä peliajassa?

5: Missä peliajassa syntyi Marko Anttilan laukoma 1–1-tasoitusmaali?

6: Missä peliajassa syntyi Anttilan laukoma 2–1-johtomaali, ja mitä hyvin hämmästyttäviä piirteitä tähän kellossa näkyneeseen peliaikaan liittyi?

7: Kuka teki Suomen 3–1-johtomaalin ja missä peliajassa?

8: Ketkä Suomen pelaajat olivat jäällä ottelun viimeiset 48 sekuntia?

Vastaukset seuraavalla sivulla (2).

Vastaukset edellisen sivun kysymyksiin.

1: Marko Anttila kyynärpäätaklauksesta.

2: Onnistumisprosentti oli 50. Kanada oli tehnyt 10 maalia 20 ylivoimakerrallaan.

3: Jere Sallinen kaadettiin, ja Oliwer Kaski laukoi rankkarin, muttei tehnyt maalia.

4: Shea Theodore ajassa 10.02.

5: 22.35.

Getty Images

6: 42.35. Erikoisuus 1: Erää oli kulunut täsmälleen saman verran kuin Anttilan tehdessä toisessa erässä Suomen tasoitusmaalin. Erikoisuus 2: Peliaika, 42.35, oli täsmälleen sama, jossa ajassa Petteri Nokelainen oli tehnyt vuonna 2011 MM-finaalissa Suomen 2–1-johtomaalin Ruotsia vastaan. Kaiken lisäksi osuma syntyi samassa hallissa, samaan päätyyn, ja kuvien perusteella Anttila oli puolen metrin tarkkuudella samassa kohdassa kaukaloa kuin Nokelainen kahdeksan vuotta aiemmin laukoessaan johtomaalin – joka tuolloinkin jäi lopulta MM-finaalin voittomaaliksi!

7: Harri Pesonen ajassa 55.54.

8: Marko Anttila, Juho Lammikko, Joel Kiviranta, Niko Mikkola, Jani Hakanpää sekä tietysti maalivahti Kevin Lankinen.

Mitä pelaajat söivät (myös) ennen finaalia, millä tavalla Harri Pesosen perhe oli päässyt Bratislavaan, mitä Jere Sallisen ja Veli-Matti Savinaisen huoneessa tapahtui finaalia edeltäneenä iltana, mitä Savinainen hoki Salliselle finaalipäivänä, millainen keskustelu käytiin Kevin Lankisen ja Juhani Tyrväisen huoneessa ennen ottelupalaveriin lähtöä, mitkä olivat Jukka Jalosen teemat Kanadan kaatoon, mitä musiikkia Suomen huoltoporukka kuunteli pukukopissa ennen finaalia, mitä kopissa tapahtui ottelun loppuhetkillä, miten mestareille saatiin samppanjaa, mitä seuraavina kolmena päivänä tapahtui, ja paljon paljon muita yksityiskohtia Leijonien mestaruustaipaleelta ja -juhlista selviää kirjasta Kultaleijonien Tarina 2019.

Kirjan hinta postikuluineen on nyt vain 20 euroa. Voit tilata 328-sivuisen kirjan tästä linkistä. Lisää tuote ostoskoriin ja kirjoita tilausvaiheessa kampanjakoodi-kenttään sana ”kultaleijonat”, niin hinta putoaa 20 euroon.

Tämä oli Leijonat.comin tämän kevään viimeinen MM-kisavisa. Kiitos mielenkiinnosta ja onnea tietäjille!