Boston Bruinsin Tuukka Rask on tottunut urallaan pelaamaan rajusti kuormitettuja runkosarjoja NHL:n kärkijoukkueen ykkösmaalivahtina.
33-vuotias konkarivahti pelasi vuosien 2014-17 välillä joka kausi vähintään 65 runkosarjapeliä, mikä pitkässä juoksussa tarkoittaa pudotuspelit mukaanlukien armotonta vuosittaista kuormaa. Tämä puolestaan näkyy pahimmassa tapauksessa karulla tavalla pelaajan peliuran pituudessa.
Kun Bruins hankki syksyllä 2018 kakkosvahdiksi luotettavan slovakkitorjuja Jaroslav Halakin, on Rask saanut uralleen täysin uuden buustin. Suomalaisen viimeisen kahden kauden runkosarjojen pelimäärät ovat nimittäin jääneet kauaksi aiemmin nähdystä (40 ja 31).
Ei liene sattumaa, että kaksikko pokkasi tällä kaudella William M. Jennings -pystin vähiten maaleja runkosarjassa päästäneinä maalivahteina. Lisäksi Rask on ykkössuosikki nappaamaan runkosarjan parhaalle maalivahdille jaettavan Vezina-pystin.
Ikämies-osastoa lähenevän Raskin nykyinen, huomattavasti kevennetty pelikuorma tietää samalla sitä, että savonlinnalaisen ura NHL:n ehdottomalla huipulla saattaa jatkua vuosia pidempään kuin mitä se olisi kenties jatkunut ilman Halakin saapumista kaupunkiin. Rask onkin useaan otteeseen ylistänyt 35-vuotiaan slovakkitorjujan vaikutusta oman pelinsä pitämisessä tuoreena myös pudotuspeleihin mentäessä.
Olisiko samankaltainen pelikuorman jakaminen jo varhaisemmassa vaiheessa uraa antanut lisää huippuvuosia Pekka Rinteen tai Henrik Lundqvistin tapaisille konkareille? Tämän kaksikon tähti kun on ollut varsinkin tällä kaudella rajussa laskussa.