TAMPERE. Toukokuun 29. päivä jää taatusti Saku Mäenalasen mieliin ikiajoiksi. Pelaajalle tuli mittariin 28 vuotta, ja Leijonat voitti MM-kultaa kotikisoissa.

– Tämän parempaa lahjaa ei voi ennää saaha, torniolainen veistelee vahvalla murteellaan.

– Oli kyllä uskomaton tunnelma.

Kanada meinasi laittaa Suomen liriin, kun se nousi lopussa 1-3-tappioasemasta tasoihin osuttuaan kahdesti ilman maalivahtia.

– Pelisä oli draamaa. Kaveri teki yhteen-nollaan. Huippu kolmas erä, mutta sitten saivat pari maalia. Onneksi meillä oli kova usko, tiedettiin, että saadaan se seuraava.

Josh Anderson ajoi Mäenalasta, ja pelaaja kävi tuomarin puheilla. Tilanteesta ei tullut jäähyä.

– Se oli poikittainen maila housuun. Linja oli kait tiukempi lopussa.

Mitä kopissa käytiin läpi kolmannen erän ja jatkoerän välissä?

– Se piti unohtaa nopiaa, ei me sitä hirveesti puitu. Oltiin positiivisia, että seuraava on meidän. Siihen satsattiin.

Sakari Manninen niittasi jatkoerässä ylivoimamaalin. Erikoistilanne oli seurausta Hannes Björnisen pelaamisesta, jota kanadalainen Thomas Chabot joutui pidättelemään rangaistavalla tavalla.

Koukkaamisjäähy johti ratkaisuun.

– Mun mielestä pelattiin tännäänkin hyvä peli, ei annettu kaverille hirveästi paikkoja. Kaveri joutui rikkomaan. Oli tärkiää, kun päästiin ylivoimalle.

– Olin aika varma, että kaverit tekkee maalin siinä ylivoimalla. Kyllä oli hieno fiilis, kun päästiin ylivoimalle.

Mäenalanen on nyt olympiavoittaja, maailmanmestari, alle 20-vuotiaiden maailmanmestari, MM-hopeamitalisti ja kolminkertainen Suomen mestari.

Kumpi on kovempi, olympiakulta vai MM-kulta kotona?

– Kyllä nää kotikisat on hienot. Pekingissä ei ollut hirveästi yleisöä. Nämä karnevaalitunnelmat ja muut, kova juttu.

Onko palkintokaapissa enää tilaa?

– Haha! Kyllä mahtuu hyvin, näille tehdään aina tilaa. Laitetaan jotain muita pois sitten, pelaaja hymyilee.

LUE MYÖS: