Isäksi tuleva liigahyökkääjä vakuutti muualla – palaa nyt tuttuihin maisemiin: ”Oon tosi innoissani, hyvillä fiiliksin voi olla jo nyt!”

LAHTI. Miika Roineen, 28, elämässä riittää jännitystä. Liigahyökkääjästä on tulossa pian isä, ja lisäksi jyväskyläläislähtöinen peluri palaa Jukureista Lahteen Pelicansin nuttuun.

– Hälytysvalmiudessa ollaan, tuore Pelicans-hyökkääjä sanoo Lahden satamassa take away -kahvikuppi kourassaan viitaten pian koittavaan esikoisen syntymään.

Laituri palaa Lahteen neljän sesongin jälkeen. Roine edusti Pelicansia kaudet 2014-16, joiden jälkeen tie vei Jukureihin. Siellä hyökkääjä kantoi kolmella kaudella kipparin C-kirjainta rinnassaan. Perheen esikoisen syntymä ei suoranaisesti vaikuttanut paluuseen Lahteen.

– Toki mietimme, että minun ja avopuolison vanhemmat olisivat suht’ hyvän etäisyyden päässä. Itse olen kotoisin Jyväskylästä ja avopuoliso Lappeenrannasta, Liigassa kaikkiaan 312 ottelua pelannut Roine selvittää.

Jos ovat seuran vaihtaminen ja perheen kasvaminen isoja asioita, niin jollain tavalla arkea muuttavat myös vallitsevat olosuhteet.

– Hälytysvalmiudessa ollaan.

– Silloin, kun pelit loppuivat, niin en osannu odottaa, että tämä tilanne menisi tämmöiseksi. Saimme hoitaa muuton sillä lailla rauhassa. Nopealla aikataululla muutimme tänne, lahtelaistunut paluumuuttaja kertoo arjestaan.

Liigakauden lopettaminen kesken epäonnen päivänä, perjantaina 13. maaliskuuta ei ainakaan urheilullista näkökulmaa tuijottamalla satuttanut Jukureita ihan yhtä paljon kuin vaikkapa toista Liigan uudehkoa laumaa, puolivälieriin tyrkyllä ollutta KooKoota. Mikkeliläisillä oli kautta jäljellä pelin verran. Nyt katseet kääntyvät hiljalleen kohti uutta sesonkia.

– Pikkuhiljaa olen ruvennut laittamaan itseäni kuntoon. Tämä on perusarkea, treenaamista. Ei ehkä niin paljon omassa arjessa näy tämä tilanne.

Urheiluromantikoille normaaliarjen palautumisesta jotain todisti viikonloppu, kun Saksan jalkapallon pääsarja Bundesliiga palasi koronavirustauolta – joskin tyhjien katsomoiden edessä.

– Pakko oli katsoa Dortmund-Schalke-peli, kun kerran tulee jotain muutakin urheilua, kun vanhoja uusintoja. Se antaa vähän toivoa itse kullekin, saadaan hommia käyntiin.

Onnistuneet Mikkeli-vuodet

Jukureissa hommat loppuivat viime kauden 2019-20 osalta runkosarjan 13:nteen sijaan. Syksyllä Etelä-Savon ylpeys keikkui sarjataulukossa jopa keskivaiheilla, mutta sittemmin koneet alkoivat yskimään pahan kerran.

Roine lienee oikea pelaaja kertomaan näkemyksen ikuisuuskysymykseen: Onko 15 joukkuetta liikaa Liigaan?

– Kun itse näki Mikkelin toimintaa, niin Jukureiden voi sanoa kuuluvan Liigaan täysin ansaitusti. Siellä on kovia pyrkimyksiä kehittää toimintaa – on täysverinen ammattilaisorganisaatio, hyökkääjä ylistää.

– Tuntuisi hurjalta, jos joku seura liipastaisiin nyt pihalle.

Roine painottaa sitä, että hänen arvioiden mukaan nykyliigassa jokainen joukkue tekee hommia viimeisen päälle.

– Jukureiden voi sanoa kuuluvan Liigaan täysin ansaitusti. Siellä on kovia pyrkimyksiä kehittää toimintaa – on täysverinen ammattilaisorganisaatio.

– Vaikea nähdä sitä, että jossain ei hoidettaisi hommia niin.

Jukurit sekä KooKoo ja Sport ovat olleet ne joukkueet, joiden päälle suuri yleisö on sylkenyt viime vuosina. Näistä kouvolalaislauma näpäytti kansaa viime kaudella päädyttyään runkosarjassa sensaatiomaisesti viidenneksi.

– Tästä keskustelusta tullaan siihen pointtiin, että mikä on Mestiksen tilanne? Tämä on sellainen juttu, jota voisi puida vaikka koko loppupäivän. Mestis on tosi tärkeä sarja pitää pystyssä.

– Kaikki pelaajat eivät ole niitä, jotka pystyvät hyppäämään 18-vuotiaana Liigaan. Niille Mestis on hyvä sarja ja hyvä kehitysalusta.

Mikkelissä vaikuttava Jukurit näytti yleisölle sen, ettei jääkiekko ole pelkkää voittamista.

Kun joukkueessa nähtiin Roineen kausien aikana eteläsavolaisista pelaajista esimerkiksi Mikkelin Mikko Kokkonen sekä pieksämäkeläinen Ville Leskinen, mäntyharjulainen Antti Jaatinen ja savonlinnalainen Jesper Piitulainen, voitaneen Jukurien sanoa olleen koko Etelä-Savon oma juttu. Lisäksi nykyinen luotsi Marko Kauppinen on hänkin Mikkelin oma kasvatti. Jukurit näkyi maakunnan kuntien katukuvissa.

– Debyyttikausi oli jotain ihan käsittämätöntä, kotipelit oli loppuunmyyty, meininki oli fanaattinen, Roine hehkuttaa.

– Debyyttikausi oli jotain ihan käsittämätöntä, kotipelit oli loppuunmyyty, meininki oli fanaattinen.

– Jälkeenpäin rupeaa epäilee itsekin, että onko aika vain kullannut ne muistot.

Kyllä se vaan niin on, että Jukurien kauden 2016-17 liito oli totisinta totta. Koko Etelä-Savon yhteinen heimo jäi vain kuuden pinnan päähän viimeisestä pudotuspelipaikasta.

– Harmittaa, että sillä kaudella pudottiin, vaikka oltiin lähimpänä jatkopaikkaa. Se olisi kruunannut koko kauden tarinan.

– Mutta saatiin ihmisiä liikkeelle. Jääkiekko kiinnostaa, vaikka sitä paljon epäiltiin. Mikkeli ansaitsee liigajoukkueen.

Kliseisesti sanottuna eteenpäin meni Roinekin. Pelaaja sai ensimmäisen Jukurien kauden jälkeen pelipaidan rintaan kapteenin natsat, ja tehojakin syntyi kivasti. Roine seurasi kipparin virassa nykyistä Jukurien luotsi Kauppista.

– (Silloinen päävalmentaja Risto) Dufva kysyi minulta, että tarttuisinko haasteeseen. Se oli iso juttu, luottamuksen osoitus Ristolta – arvosti ihmisenä ja pelaajana. Olin pelannut Mikkelissä, mutten ollut kumminkaan niin hirveän kokenut, Roine painottaa.

Hyökkääjä nakutti Jukureissa yhden kauden piste-ennätyksekseen kelposaldon 12+21=33. Lisäksi perheenlisäystä saavalta tulevalta isältä jäi pelaamatta Jukureissa vain neljä ottelua maksimista, eli 240 pelistä – ja yksi noista missatuista mittelöistä oli kesken jääneen sesongin viimeinen, peruttu peli.

– Aikoinaan Lahdesta lähtiessä oli ajatus, että saisin pelata paljon ja saisin vastuuta. Pystyin vakiinnuttamaan paikan liigapelaajana, ja siihen voi olla aika tyytyväinen.

– Vähän kaivelee, ettei pystytty ottamaan pudotuspelipaikkaa.

– Vähän kaivelee, ettei pystytty ottamaan pudotuspelipaikkaa. Koin, että meillä oli hyviä joukkueita, ja että potentiaalia olisi ollut, Roine huokaa.

Vaikka jatkopaikkaa ei tullut, olivat Roineen vuodet ihan sekä pelaajan että joukkueen perustilastoja tuijottamalla sellaisia, ettei yhdelläkään kaudella voinut puhua kummankaan flopanneen totaalisesti. Se on hyvä suoritus joukkueelta, joka on vasta tullut Liigaan ja pelaajalta, joka kipparoi tällaista haastajaa kolmen kauden ajan.

– Opin paljon kaikkea. Tietysti pisteiden laskusta tajusi, että marraskuun tiistai-illan kolme pistettä ovat ihan yhtä tärkeitä kuin kevään pisteet. Yksittäisen pelin merkitys on välillä niin pirun iso.

– 60 peliin pitäisi pystyä lataamaan sataprosenttisesti. Se on tosi kovaa hommaa.

Innokas Roine

Toisen tuoreen uusvanhan Pelicans-hahmon, Joonas Jalvannin kanssa yhteyksissä ollut Roine ei ole uusia joukkuekavereita vielä päässyt muutoin tapaamaan. Nyt arki on kiekkoilijoiden näkökulmasta täysin poikkeuksellista.

– Yhdessä ei olla tehty yhtään mitään. Kesäaikana joukkueet pääsisivät hitsautumaan yhteen, hyökkääjä hymähtää.

Tästäkin huolimatta Roine vaikuttaa kaikkiaan hyväntuuliselta. Perheenlisäys ja paluu Lahteen leimaavat arkea, joka normalisoituu taatusti ennemmin tai myöhemmin meillä kaikilla.

– Oon tosi innoissani joukkueesta, hyvillä fiiliksin voi olla jo nyt! Tunsin, että täällä haluttiin mut tosissaan takaisin. Kyllä mä täällä viihdyin jo viimeksi, ollaan nytkin tykätty se, mitä täällä ollaan oltu.

– Oon tosi innoissani joukkueesta, hyvillä fiiliksin voi olla jo nyt! Tunsin, että täällä haluttiin mut tosissaan takaisin.

– Lahti on kivan kokoinen kaupunki ja täällä on hyvä olla muutenkin. Toivotaan, että pääsisimme harjoittamaan ammattia, Roine kehuu noin 120 000 asukkaan kaupunkia.

Paluumuuttajien Jalvannin ja Roineen sekä esimerkiksi maajoukkuetähti Patrik Bartosakin hankkimiset kertovat Pelicansista organisaationa paljon.

– Eihän tänne kukaan turhaan takaisin tule. Meillä on mielenkiintoisia jätkiä ja paljon potentiaalia. Ja on paljon sellaisia, jotka pystyvät ottamaan askelia eteenpäin.

– Uskon vahvasti siihen, että meillä on mielenkiintoinen ja aika raikas joukkue.

Mielenkiintoinen Pelicans on kaudesta toiseen – milloin sen kotihallin seinässä on nähty luotsin poseeraavan moottorisaha kädessä ilman paitaa, tai milloin päävalmentajan on nähty heittävän kentälle vaihtoaitiosta suurinpiirtein kaiken, mitä sieltä nyt voikaan heittää. Onpa Lahdessa todistettu myös vain vuoden sisällä romahtamista runkosarjan kolmossijalta pohjalle.

Pelicans on eittämättä eräänlainen outolintu, mutta mikä on Roineen mielipide tähän?

– On täällä ollut värikkäitä persoonia. Jotenkin Mikkelissä ollessani koin, että Pelicans erottuu. Heillä on oma tapa toimia. Kun junnuna pelattiin Pelicansia vastaan, niin aina tiesi, mitä tulee – ja se oli se niiden tapa, mitä tuli.

– Jotenkin Mikkelissä ollessani koin, että Pelicans erottuu. Heillä on oma tapa toimia.

Ensi kaudella yksi iso peli Roineelle tulee olemaan paluu Mikkeliin. Jukurien kotihallin käytävillä oli paljon nähtävillä viime kaudella kipparin sukunimellä ja numerolla painettuja paitoja fanien yllä.

– En ole sitä miettinyt, kun ei tosiaan tiedä, milloin pelataan. Kyllä mä aika varmasti voin sanoa, että kun se peli lähenee, niin voi jännittää. Siellä on paljon hyviä ystäviä. Mikkeli muodostui tärkeäksi paikaksi.

Ensi kauteen on toki vielä pitkä aika, toivottavasti nyt neljä kuukautta. Mihin Roine keskittyy näinä aikoina?

– Ihan peruskuntopohjaa rakennetaan. Kun edessä on pitkä kesä, ei ole mikään kiire hakea sellaisia maksimeita. Pyritään tekemään perustyötä niin hyvin kuin mahdollista.

– Täällä on hyvät puitteet, siitä ei ole kiinni – kaikki on ihan itsestä kiinni. Se helpottaa, että (fysiikkavalmentaja) Juha Nakari on viikoittain yhteyksissä. Hän laittaa ohjelmia ja kyselee, että miten menee. Tässä ei tarvitse olla yksin, on aika selkeet ohjeet, että miten mennään.

Pian Roineen elämää tulee leimaamaan myös perheen esikoinen. Mitenhän se muuttaa hyökkääjää kiekkoilijana?

– Kyllähän se varmasti muuttaa. Vanhemmat, perheelliset jätkät ovat puhuneet, että tietyllä tapaa jääkiekosta saa vielä enemmän irti. Oli peli hyvä tai huono, niin siitä pystyy päästämään paremmin irti. Ehkä mentaalinen energia riittää paremmin, kun ei tule mietittyä jääkiekkoa koko ajan.

Entä, jos juniori-Roine alkaa näyttämään viitteitä siitä, että jääkiekko kiinnostaa?

– Nyt tuntuisi hurjalta, että rupeaisin estelemään yhtään mitään, mihin sitten haluaakaan perehtyä, Pelicans-hyökkääjä lopettaa.