Tässä ovat Leijonien suurimmat onnistujat ja epäonnistujat 4 Nations -turnauksessa

Leijonien taival 4 Nations Face-Off -turnauksessa tuli tiensä päähän maanantaina. Kanada kaatoi Suomen ratkaisevassa ottelussa maalein 5-3.

Suomen osalta turnaus sujui kaksijakoisesti. Pelien päätyttyä on aika nostaa esiin Leijonien suurimmat onnistujat ja epäonnistujat.

Onnistujat

Leijonien turnauksen tehokkain pelaaja oli Mikael Granlund (3+1). Granlund saattoi pelata pitkään varjojen mailla, mutta ratkaisuhetkillä hän onnistui nousemaan esiin. Ruotsia vastaan hän iski voittomaalin jatkoajalla, ja Kanadaa vastaan hän toimi Suomen maalin päähän kahdella osumallaan.

Kokonaisvaltaisesti paras pelaaja oli kuitenkin Aleksander Barkov. Hänen johtama ykkösketjunsa oli Suomen paras osuus läpi turnauksen. Ketju sai jatkuvasti painettua pelin vastustajan päätyyn, kun muilla kentällisillä oli vaikeaa. Barkov taisteli erinomaisesti ja kapteenin C-kirjaimen arvoisesti alusta loppuun.

Hyökkäyksessä muut kelpoarvosanan saavat pelaajat ovat Mikko Rantanen, Kaapo Kakko ja Anton Lundell.

Puolustuksessa kiitettävät arvosanat menevät Esa Lindellille ja Olli Määtälle. Kaksikko pelasi varmaa peruspeliä ja huhki kovia minuutteja, joihin he eivät NHL:ssä ole tottuneet.

Epäonnistujat

Leijonien suurimmat epäonnistujat turnauksessa olivat Sebastian Aho ja Roope Hintz. Kaksikon yhteispeli oli karmeaa katsottavaa. Aho antoi järkyttävän määrän kiekonmenetyksiä ja harhasyöttöjä turnauksen aikana. Kaksikko näytti kaikkea muuta kuin NHL-tason ykkössenttereiltä.

Miinusmerkin saavat myös Suomen maalivahdit. Juuse Saros pelasi pehmeän pelin Yhdysvaltoja vastaan, mutta oli erinomainen Kanadaa vastaan. Kevin Lankinen puolestaan pelasi kelvollisesti Ruotsia vastaan, mutta oli todella epävarma Kanada-ottelussa. Menestyäkseen Leijonat olisi kaivannut parempaa.

Päävalmentaja Antti Pennaselle on niin ikään vaikea antaa puhtaita papereita. Lyhyen turnauksen aikana valmentajan rooli jää pieneksi, kun aikaa valmistautumiseen ei ole, joten annammekin risuja vain otteluiden aikaisista virheistä.

Yhdysvaltoja vastaan Pennanen ei ottanut aikalisää tai kutsunut Sarosta vaihtoon, vaikka Suomi suli totaalisesti kolmannen erän alussa. Samalla tavalla Pennanen vaihtoi Lankisen liian myöhään pois maalilta Kanada-ottelussa.

Kaikkein suurin synti oli kuitenkin Leijonat-joukkueen valmistaminen erätauolla Kanada-matsin ratkaisevaan kolmanteen erään. Hyvän toisen erän lopun jälkeen Suomi tuli kolmanteen erään totaalisen hengettömänä. Tästä vastuussa on loppukädessä valmentaja.