Ruotsalainen maalivahtilegenda Tommy Salo avautuu Aftonbladetin haastattelussa mielenterveydellisistä ongelmistaan uransa aikana.

Salo voitti urallaan sekä olympia- että MM-kultaa. Menestyksen takana irvistivät kuitenkin masennuksen rumat kasvot.

– Kun tuntui kaikista pahimmalta, tunsin, että en pysty enää elämään, Salo sanoo.

Salo muistetaan ehkä turhankin paljon Salt Lake Cityn olympialaisissa 2002 tekemästään virheestä. Puolivälierä Valko-Venäjää vastaan kääntyi tappioksi, kun Salo ei saanut kiinni Vladimir Kopatin laukomaa kiekkoa, vaan peliväline lirui maaliin. Ruotsi koki shokkitappion ja jäi mitalipelien ulkopuolelle.

– Kaikki alkoi Valko-Venäjää vastaan pelatusta ottelusta olympialaisissa 2002 ja torjunnasta, joka epäonnistui ja Tre Kronor putosi. Ottelu, lyhyt jakso ja se on vainonnut minua läpi elämäni.

– Kuvittelin, että voisin vain unohtaa asian, mutta ei se ole unohtunut. Jos lisäämme vaikean avioeron ja levottoman ajan Leksandissa kun olin urheilujohtaja, se loi ihmisen, joka ei voinut hyvin. Kaikki oli mustaa kuin yö minulle.

Lähes kolme vuotta sitten Salo lopetti Leksandin urheilujohtajana ja katosi kuvioista. Hän muutti Västeråsiin, mutta elämä ei mennyt yhtään parempaan suuntaan. Lopulta hän päätyi asumaan vanhempiensa luokse Surahammariin.

Nyt Salo työskentelee niin sanoituissa normaaleissa töissä. Hän on löytänyt uuden rakkauden, Erikan. Lisäksi alkoholia kuluu vähemmän ja mielikin voi paremmin.

– Päädyin oravanpyörään, josta en päässyt ulos Leksandissa ollessani. Jotain radikaalia piti tehdä ja saada elämä järjestykseen. Olen nyt tehnyt sen nyt. Olen käyttänyt ammattilaisapua psykologin avulla, puhunut useille kavereilleni kuten Mikael Karlbergille, Pär Hellenbergille ja Josef Sirugolle ja tietysti Erikalle. Nykyään tuntuu paremmalta, mutta minulla voi edelleen olla huonoja päiviä. Mutta ne vähenevät koko ajan.